Juutalaisuus ja ihmisoikeudet
Vanhan testamentin perusta ihmisoikeuksille
KRISTINUSKON JA JUUTALAISUUDEN PYHÄ KIRJA RAAMATTU TARJOAA ARVOKKAITA JA MYÖNTEISIÄ NÄKEMYKSIÄ IHMISOIKEUKSIIN.
Kun puhutaan vanhojen kirjauskontojen suhteesta ihmisoikeuksiin, on tärkeä erottaa toisistaan historiallinen tieto ja uskonnon sisällä tapahtunut kehitys. Globaalistumisen myötä on tultu yhä tietoisemmiksi erilaisten kulttuurien ja uskontojen olemassaolosta ja jokaisen ihmisen perusoikeuksista. Samalla vanhojen kirjauskontojen perinnöstä on löytynyt arvokkaita ihmisoikeutta puolustavia näkemyksiä, joita on työstetty eteenpäin.
Vanhasta testamentista löytyy vahva perusta modernille ihmisoikeuskäsitteelle. Ensinnäkin tunnustetaan jokaisen ihmisen arvo Jumalan kuvana. Vanhan testamentin mukaan ihminen asetettiin vallitsemaan ja varjeleman luomakuntaa, ei jumalten palvelijaksi. On helppo ymmärtää, miten tällainen näkemys antaa vahvan perustan ihmisoikeuksille. Ihminen on Jumalan kuva, ja siksi jokainen ihminen on äärettömän arvokas.
Toinen tärkeä ihmisoikeuksia tukeva näkemys Vanhassa testamentissa on se, että koko ihmissuku on lähtöisin yhdestä kantaisästä ja kantaäidistä, Aatamista ja Eevasta. Vaikka näkemys ei olekaan enää historiallisesti kovin puhutteleva, sillä on aina ollut tärkeä merkitys niin juutalaisuudessa kuin kristinuskossakin. Kaikki ihmiset ovat toisillensa ikään kuin sisaria ja veljiä. Universaalin lähetysnäyn mukaan kaikki kansat tulevat lopulta palvelemaan yhtä ja samaa Jumalaa. Maailmassa vallitsee rauha ja sodat loppuvat. Tämä universalismi asettaa jokaisen ihmisen tasa-arvoiseen asemaan.
Vanhan testamentin profeettojen julistuksissa esiintyy myös oikeudenmukaisuuden vaatimus. Kehotus huolehtia köyhistä, orvoista, leskistä ja muukalaisista liittyy heprealaiseen rauhan – shalomin – ihanteeseen, jonka mukaan yhteiskunnassa vallitsee rauha silloin, kun jokaisella ihmisellä on oikeus elinkelpoiseen elämään. Lisäksi Mooseksen kirjoissa toistuu usein kehotus välittää tuleville sukupolville Jumalan ilmoitus. Jokaisella ihmisellä on siis vastuu huolehtia siitä, että lähimmäisellä on oikeus saavuttaa elinkelpoinen elämä. Opetusvastuun myötä tämä asenne siirtyy uuden sukupolven perinnöksi.
Perustuu tekstiin Laato: Juutalainen perusta ihmisoikeuksille.
Juutalainen kulttuuri
Juutalaisuutta on luonnehdittu palapeliksi, joka kokonaisuudessaan on kaunis ja virikkeellinen kuvataulu. Jos siitä poistaa yhdenkin osan, tilalle jää vain ammottava tyhjyys. Jos tarkastelee tätä palasta irrallisena, se ei avaudu. Se on merkityksellinen kokonaisuuden osana, merkityksetön yksinään. Näin on myös J-n käskyjen ja lakien laita. (Käytetty muoto johtuu Vanhan testamentin määräyksestä, jonka mukaisesti juutalaiset välttävät turhaan lausumasta korkeimman nimeä.)
Jotkin lait voivat tuntua merkityksettömiltä irrallisina, kuten esimerkiksi juutalaisuudessa tärkeän ruokajärjestyksen noudattaminen tai sapatin pyhittäminen. Jos ne asettaa koko elämän palapeliin, niiden oivaltaa kuitenkin olevan tärkeitä osia siinä uskonnollisten periaatteiden kokonaisuudessa, joka määrää kaikkia juutalaisen hyvän elämän kohtia ja kohteita, kehdosta hautaan.
Juutalaisuus on yhteisöllinen uskonto. Pyhistä pyhin J-n lahjoista on elämä. Sen pyhittäminen on juutalaisen hyvän elämän perusta sekä kaikkien J-n lakien ja käskyjen tausta ja syy. Juutalaisuus pyhittää henkilön, ajan ja paikan. Kaikki J-n lait ja käskyt kohdistuvat näihin kolmeen seikkaan. Henkilön pyhitys kuvastuu laeissa, joissa käsitellään sosiaalista ja liike-etiikkaa, seksuaalisuhteita, ruokatapoja, pukeutumista ja puhetta, perhesuhteita, henkilökohtaista siisteyttä ja terveydenhoitoa, elämän tärkeyttä. Ajan pyhittäminen korostuu laeissa, jotka liittyvät sapattiin ja muihin pyhiin. Paikan pyhittäminen liittyy lakeihin, joissa käsitellään synagogaa sekä oppimista ja opintoja.
Perhe on juutalaisuuden uskonnollisen elämän keskus. Vankka ja voimakas juutalainen koti takaa juutalaisuuden arvojen ja instituutioiden jatkumisen. Juutalainen perhe on käsitteenä suomalaista ydinperhettä paljon laajempi. Se käsittää kaikki sukupolvet ja molemmat sukupuolet. Vanhempien ja lasten kunnioittaminen on eräs tärkeimmistä käskyistä.
Juutalaiset huolehtivat vanhuksistaan. He yrittävät viimeiseen asti pitää vanhuksensa lähellään, eivätkä usean aikuis- ja lapsisukupolven muodostamat perheet ole lainkaan harvinaisia. Vanhempien kunnioitus ulottuu kuoleman jälkeenkin, sillä jokainen juutalainen on velvoitettu muistamaan rukouksin ja lahjoituksin vanhempiensa kuoleman vuosipäivää ja elämään tavalla, joka on kunniaksi vanhempien muistolle. Siteet vanhempiin ovat syvät ja voimakkaat, ja vanhempien heitteille jättäminen on yhteisössä niin halveksittavaa, että se johtaa sosiaalisiin vaikeuksiin.
Lapsen syntymä on juutalaisille arvokas ja riemullinen tapahtuma. Toora määrää, että poikalapset on ympärileikattava kahdeksantena päivänä syntymän jälkeen. Se on samalla nimenantamistilaisuus. Tyttöjä ei missään nimessä ympärileikata.
Lasten konfirmaatiotilaisuus eli Bar Mitsva pojille ja Bat Mitsva tytöille on toinen hyvin iloinen perhejuhla. Juutalaiset häät koostuvat vihkiäisistä ja niiden jälkeen pidettävistä häistä. Vihkiäisten lopuksi sulhanen rikkoo jalallaan lasin, mikä muistuttaa Temppelin hävityksestä.
Kuolema on juutalaisuudessa osa elämänkaarta, ja siksi kuollutta on kohdeltava yhtä kunnioittavasti kuin elävää. Samalla on huolehdittava surevien hyvinvoinnista – suruun osallistuukin koko juutalainen yhteisö. Juutalaisille eläminen rauhassa omien lakiensa, sääntöjensä ja perinteidensä mukaisesti ilman ulkopuolisten käännytyspainostusta on edellytys hyvälle elämälle.
Perustuu Monikan/PKAMK:n tekstiin, jonka lähteinä on käytetty tekstejä Belinki: Juutalainen hyvä elämä on elävää Raamattua ja Pitkänen & Telaranta (toim.): Ovi parempaan maailmaan. Hyvän elämän avaimet eri kulttuureissa.
Kosher – sopiva ruoka
Kosher on käsite, jota käytetään kuvaamaan juutalaisia ruokalakeja. Kosher merkitsee suomeksi 'sopiva'. Sen ruokatottumuksiin liittyvä merkitys on uskonnollinen ja se edellyttää juutalaisten ruokalakien noudattamista. Ruokalait on annettu paitsi ruumiin myös sielun hyvinvoinnin vuoksi. Juutalaisen ruokatalouden tärkein periaate on kielto maidon ja lihan sekoittamisesta. Kielto on niin ankara, että kosher-talous edellyttää mm. eri astiastoja liharuoalle.
Juutalainen vuosi
JUUTALAINEN VUOSI EROAA LÄNSIMAISESTA, KOSKA SE PERUSTUU ENIMMÄKSEEN KUUN EIKÄ AURINGON LIIKKEISIIN. VUOSI JAKAANTUU ERILAISIIN PYHIIN JA JUHLIIN, JOILLA ON SEKÄ HISTORIALLISTA ETTÄ USKONNOLLISTA MERKITYSTÄ.
Juutalaisen vuoden aloittaa syksyllä juutalainen uusivuosi eli Rosh Hashana, joka on syvästi uskonnollinen kaksipäiväinen pyhä. Kymmenen päivän päästä seuraa suuri sovituspäivä eli Jom Kippur, juutalaisen vuoden suurin pyhä pääsiäisen jälkeen. Jälleen kuluu kymmenen päivää ja seuraa lehtimajanjuhla eli Sukkot, jota vietetään sen muistoksi, että juutalaiset nelikymmenvuotisella erämaavaelluksellaan eivät ehtineet rakentaa itselleen kunnon asumuksia. Tätä muistetaan rakentamalla lehtimaja, jonka katon tulee olla niin hutera, että tähdet näkyvät. Koska se on myös sadonkorjuun juhla, maja on koristettu hedelmin ja kasvein.
Syksyn juhlakauden päättää Tooran pyhitysjuhla eli Simchat Tora. Joulukuussa kristillisen kalenterin mukaan vietetään valon eli Temppelin puhdistuksen juhlaa (Hanuka). Sitä vietetään muistoksi makkabealaisten urheasta kamppailusta valloittajia vastaan.
Kevätkauden aloittaa puiden uusivuosi eli Tu Bishvat, jolloin istutetaan puita. Juutalaisuudessa puu on elämän vertauskuva, ja kabbalistien mukaan puu edusti J-n korkeinta luomista. Kevään suurin juhla on juutalainen pääsiäinen eli Pesach. Se on juutalaisuuden suurin vapautuksen juhla sen kunniaksi, että juutalaiset pääsivät Egyptin orjuudesta ja lähtivät vaellukselle omaan maahansa Mooseksen johdolla. Pääsiäinen on etupäässä perhejuhla, ja kaikki tärkeimmät juhlamenot on keskitetty perheeseen. Kevään kruunaa juutalainen helluntai eli Shavuot, joka on muistojuhla J-n kymmenen käskyn antamisesta Siinain vuorella. Se on ainoa juutalaisista pyhistä, jolloin kehotetaan syömään maitotuotteita, sillä se symbolisoi "maidon ja hunajan maata" eli Israelia.
Kesällä on koko juutalaisen vuoden surullisin pyhä Tisha B'av eli Tishakuun yhdeksäs päivä, joka on Temppelin hävityksen muistopäivä. Se on paastopäivä, jolloin juutalaiset istuvat synagogan lattialla ja rukoilevat koko päivän.
Perustuu Monikan/PKAMK:n tekstiin, jonka lähteinä on käytetty tekstejä Belinki: Juutalainen hyvä elämä on elävää Raamattua ja Pitkänen & Telaranta (toim.): Ovi parempaan maailmaan. Hyvän elämän avaimet eri kulttuureissa.
Sapatti
JUUTALAISUUS ON ELÄMÄNTAPA, JA SAPATIN VIETTO ON JUUTALAISEN ELÄMÄN KULMAKIVIÄ.
Juutalaisessa uskonnollisessa runoudessa sapatista käytetään vertauksia viikon kuningatar ja sapattimorsian. Eräs kauneimmista sapatti-illan rukouksista alkaa juuri morsian-vertauksella, ja se on ensimmäisiä lapsen oppimista rukouksista. Ulkopuolisista sapatti on vain joukko kieltoja, aina työnteosta matkustamiseen, mutta se on tosiasiassa hengellisen ylennyksen juhla.
Sapatin vietto alkaa siten, että arki siivotaan näkyvistä. Pöytä katetaan kauniisti ja juhlavasti. Sapattiateria on runsas ja eroaa arkisesta ateriasta sekä määrällisesti että laadullisesti. Tärkeää on myös kehon puhtaus, ja jokainen perheenjäsen peseytyykin huolella ja pukeutuu parhaimpiinsa.
Sapattikynttilöiden sytyttäminen perjantai-iltana auringon laskettua on naisen velvollisuus. Perinteen mukaan on sytytettävä kaksi kynttilää, kuluneelle viikolle ja tulevalle. Toinen erityisesti naisille uskottu uskonnollinen velvoite on leipoa kaksi sapattileipää, jotka siunataan aterian aluksi.
Perustuu Monikan/PKAMK:n tekstiin, jonka lähteinä on käytetty tekstejä Belinki: Juutalainen hyvä elämä on elävää Raamattua ja Pitkänen & Telaranta (toim.): Ovi parempaan maailmaan. Hyvän elämän avaimet eri kulttuureissa.
