Naisten ja miesten välinen tasa-arvo
Tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua säännellään Suomen kansallisessa lainsäädännössä, Euroopan yhteisön oikeudessa ja Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa.
Perustuslaissa on syrjinnän kielto ja velvoite edistää sukupuolten tasa-arvoa. Tasa-arvolain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Tasa-arvovaltuutettu valvoo Suomessa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain noudattamista. EY:n tasa-arvodirektiivit taas sitovat Suomea Euroopan unionin jäsenenä.
Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus solmittiin Yhdistyneissä kansakunnissa vuonna 1979. Suomessa sopimus tuli voimaan vuonna 1986. Sopimuksen tavoitteena on edistää yleismaailmallisten ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista naisten osalta kaikilla yhteiskunnan aloilla. Sopimuksesta lisää"Mitä ne ovat" osiossa.
Suomi on mukana myös kansainvälisessä työssä tasa-arvon edistämiseksi. Neljännessä naisten asemaa käsittelevässä maailmankonferenssissa Pekingissä vuonna 1995 on hyväksytty Pekingin julistus ja toimintaohjelma. Julistuksen toiminta-ohjelma osuudessa tasa-arvosta kirjoitetaan seuraavasti:
Naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa on kysymys ihmisoikeuksista ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edellytyksistä. Ilman niitä eivät tasa-arvo, kehitys ja rauha voi toteutua. Naisten ja miestentasavertaisuuteen perustuva uusi kumppanuus on myös ihmiskeskeisen kestävän kehityksen edellytys. Naisten ja miesten on sitouduttava tekemään yhdessä kestävää ja pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa työtä sen hyväksi, että he itse, heidän lapsensa ja koko yhteiskunta pystyvät kohtaamaan 21. vuosisadan haasteet.
Pekingin julistus ja toimintaohjelma suomennettuna
