Turvapaikanhakija on henkilö, joka anoo kansainvälistä suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Turvapaikkahakemus tehdään heti maahan tullessa tai mahdollisimman pian maahantulon jälkeen.
YK:n ihmisoikeusjulistuksen 14. artiklassa todetaan, että "jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa". Valtioiden velvollisuutta tarjota turvaa sitä tarvitseville ei sen sijaan ole kirjattu mihinkään kansainväliseen sopimukseen: se on jätetty valtioiden kansallisen lainsäädännön hoidettavaksi.
Vain pienelle osalle turvapaikanhakijoista myönnetään Geneven sopimuksen mukainen pakolaisstatus, joka perustuu henkilökohtaiseen vainoon. Pakolaisten oikeusasemaa koskeva Geneven sopimus kuitenkin kieltää 33. artiklassaan palauttamasta henkilöä alueelle, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan. Palauttamiskielto on ilmaistu sitäkin voimakkaammin Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksessa sekä YK:n kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa.
Oleskeluluvan voi saada myös humanitaarisin perustein. Näin käy esimerkiksi silloin, kun turvapaikanhakijan kotiinpaluu on aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi mahdotonta.
Verrattuna useisiin länsimaihin Suomeen tulee vuosittain vähän turvapaikanhakijoita. Vuonna 2006 Suomesta haki turvapaikkaa 2 331 henkilöä, edellisenä vuonna hakijoita oli 3 574. Vastaavasti Ruotsista haki samana vuonna turvapaikkaa 24 317 henkilöä. Euroopan unionin alueelta turvaa haki 299 000 ihmistä vuonna 2006.
Perustuu tekstiin Suomen pakolaisapu: Maailman pakolaistilanne.
Tilastotiedot: www.unhcr.org