Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta – eli niin kutsuttu Istanbulin sopimus – on ensimmäinen eurooppalainen oikeudellisesti sitova sopimus, joka koskee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Istanbulin sopimus hyväksyttiin vuonna 2011, ja se astui kansainvälisesti voimaan 1.8.2014. Sopimuksen tavoitteena on muun muassa:

  • ehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa
  • suojella väkivallan uhreja ja tarjota heille tukipalveluita (kuten turvakodit ja auttava puhelin)
  • saattaa väkivallan tekijät vastuuseen teoistaan
  • korostaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja
  • edistää viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä väkivallan kitkemisessä.

Sopimuksessa määritellään tarkasti rikokset, joiden on oltava syytteenalaisia kansallisessa lainsäädännössä. Se sisältää määräyksiä, jotka koskevat muun muassa ruumiillista ja henkistä väkivaltaa, vainoamista, seksuaalista väkivaltaa ja raiskauksia, seksuaalista häirintää, naisten sukuelinten silpomista, pakotettua raskauden keskeyttämistä ja pakkosterilointia sekä pakkoavioliittoa.

Istanbulin sopimus korostaa, ettei väkivaltaa voi koskaan oikeuttaa kulttuuriin, tapoihin, uskontoon tai niin sanottuun kunniaan perustuvilla syillä.

Sopimusmääräysten täytäntöönpanoa seuraa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä (Group of experts on actions against violence against women and domestic violence, GREVIO).

Suomi allekirjoitti Istanbulin sopimuksen toukokuussa 2011, ja sopimus tuli voimaan 1.8.2015. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään yhtenä Suomen vakavimmista ihmisoikeusongelmista.

Lue lisää:

Istanbulin sopimuksen teksti Finlexissä

Tietoa Istanbulin sopimuksesta ja sen kansainvälisestä valvontaelimestä Euroopan neuvoston sivuilla