Euroopan ihmisoikeusjärjestelmä on kokonaisuus, jonka muodostavat Euroopan neuvoston (EN) ihmisoikeusjärjestelmä, Euroopan unionin (EU) ihmisoikeusulottuvuus ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ihmisoikeustoiminta.

Eurooppalaisten ihmisoikeussopimusten syntymisessä ratkaiseva rooli on ollut Euroopan neuvostolla. Euroopan ihmisoikeussopimus (1950) ja Euroopan sosiaalinen peruskirja (1961) on valmisteltu ja hyväksytty EN:n jäsenvaltioiden toimesta. Alun perin taloudelliseen yhdentymiseen keskittyneessä Euroopan unionissa on myös alettu panostaa entistä vahvemmin ihmisoikeusasioihin. Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin lisäksi myös muiden kansainvälisten järjestöjen toiminnalla on merkitystä Euroopan ihmisoikeuksien kannalta. Järjestöistä voidaan mainita erityisesti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj).

Euroopan valtiot ovat valtiosäännöissään, useimmiten perustuslaeissaan, sitoutuneet turvaamaan kansalaisilleen ja muille valtionsa alueella asuville ihmisille tietyt perusoikeudet, jotka vastaavat ihmisoikeussopimuksissa turvattuja oikeuksia. Lisäksi valtiot ovat sitoutuneet kansainvälisiin ja eurooppalaisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Useimmiten sanalla perusoikeudet viitataan valtioiden perustuslaeissa turvattuihin oikeuksiin, kun taas sanalla ihmisoikeudet tarkoitetaan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuja oikeuksia. 1990-luvulla perusoikeuksista on kuitenkin entistä enemmän ryhdytty puhumaan myös Euroopan unionissa.