Euroopan neuvoston ihmisoikeusulottuvuuden toisen puolen muodostaa Euroopan sosiaalinen peruskirja. Peruskirjan tavoitteena on turvata ja edistää sosiaalisia oikeuksia Euroopassa asettamalla sopimusvaltioille vähimmäisvaatimuksia, joihin niiden on sitouduttava.

Sosiaalinen peruskirja allekirjoitettiin Torinossa vuonna 1961, ja se tuli voimaan vuonna 1965, Suomen osalta toukokuussa 1991. Tällä hetkellä sosiaaliseen peruskirjaan on liittynyt 22 Euroopan neuvoston jäsenmaata. Vuosien mittaan sosiaalista peruskirjaa on täydennetty lisäpöytäkirjoilla samalla tavoin kuin ihmisoikeussopimustakin. Euroopan sosiaalinen peruskirja sisältää paitsi sosiaalisia ja työelämään liittyviä periaatteita ja oikeuksia myös yksityiskohtaisia määräyksiä oikeuksien toteuttamisesta.

Peruskirjan ensimmäisessä osassa asetetaan tavoitteet, joiden tehokasta toteutumista peruskirjaan liittyvät valtiot sitoutuvat edistämään. Sopimuksen toinen osa sisältää yksityiskohtaiset määräykset, joihin sopimusosapuolet sitoutuvat. Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja tuli voimaan 1.7.1999. Se vahvistaa syrjinnän kieltoa, naisten ja miesten välisen tasa-arvon sääntelyä sekä vammaisten ja lasten oikeuksia ja parantaa esimerkiksi työntekijöiden irtisanomissuojaa.

Sosiaalisista oikeuksista uudistetussa peruskirjassa painotetaan oikeutta asumiseen sekä köyhyyden ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen vastaista taistelua. Useat Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa turvatuista oikeuksista on turvattu myös muissa sosiaalisia oikeuksia koskevissa sopimuksissa, esimerkiksi kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksissa. Tämä on osaltaan vähentänyt Euroopan neuvoston sosiaaliseen peruskirjaan kohdistunutta kiinnostusta.

Euroopan sosiaalisen peruskirjan turvaamat oikeudet

Sosiaalisessa peruskirjassa, uudistetussa peruskirjassa ja lisäpöytäkirjoissa turvatut oikeudet luokitellaan kahteen ryhmään: työelämää koskevat oikeudet ja sosiaaliset oikeudet.

Sosiaalisessa peruskirjassa on turvattu seuraavia työelämää koskevia oikeuksia:

  • oikeus työhön, eli jokaisen oikeus ansaita elantonsa itse valitsemassaan ammatissa
  • työelämää koskeva syrjinnän kielto, mm. vaatimus naisten ja miesten välisestä samapalkkaisuudesta
  • oikeus oikeudenmukaisiin työsuhteen ehtoihin sekä turvallisiin ja terveellisiin työolosuhteisiin
  • pakkotyön kielto sekä oikeus kohtuulliseen palkkaan
  • oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ja työehtosopimusten tekoon sekä oikeus osallistua työympäristöä koskevien päätösten tekoon
  • erityisryhmien, kuten lapset, nuoret ja naispuoliset työntekijät, oikeus suojeluun
  • oikeus olla ansiotyössä muiden sopimusvaltioiden alueella.
  • Sosiaalisessa peruskirjassa on turvattu seuraavia sosiaalisia oikeuksia:
  • oikeus terveyden suojeluun
  • oikeus sosiaaliturvaan, sosiaali- ja lääkintäapuun sekä oikeus käyttää sosiaalipalveluja
  • oikeus ammatilliseen koulutukseen
  • perheen ja iäkkäiden henkilöiden oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun
  • siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeus suojeluun ja apuun
  • oikeus kohtuulliseen asuntoon.

Sosiaalisessa peruskirjassa turvattuja oikeuksia koskeva luettelo osoittaa, ettei rajanvetoa vapausoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien välillä ole aina mahdollista tehdä. Monet sosiaaliset oikeudet onkin turvattu myös perinteisiä vapausoikeuksia koskevissa ihmisoikeussopimuksissa.