Toisen maailmansodan päätyttyä Euroopassa alettiin entistä voimakkaammin uskoa siihen, että rauhan säilyminen edellyttää tiivistä yhteistyötä. Yhteistyöpyrkimykset johtivat mm. Euroopan neuvoston perustamiseen toukokuussa 1949.

Perussääntönsä mukaisesti Euroopan neuvoston tavoitteena on edistää jäsenmaidensa yhteisiä ihanteita ja periaatteita sekä niiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä. 1950-luvulla Euroopan taloudellista yhdentymistä ryhtyi edistämään Euroopan talousyhteisö (EEC, Suomessa ETY), josta kehittyi myöhemmin Euroopan unioni. Euroopan neuvosto taas ryhtyi tukemaan yhdentymiskehitystä talouden ulkopuolelle jääneillä aloilla. Samalla Euroopan neuvoston keskeisimmäksi toimialaksi vakiintui ihmisoikeuksien suojelu.

Sitova ja kansainvälinen ihmisoikeuksien suojajärjestelmä

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksella luotiin maailmassa yhä ainutlaatuinen ihmisoikeuksien suojajärjestelmä. Sen peruspilarit ovat Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan sosiaalinen peruskirja. Ensimmäisen kerran valtiot myös suostuivat rajoittamaan valtaansa yksilöiden oikeuksien ylikansallisen valvonnan hyväksi. Vuoden 1961 sosiaalisella peruskirjalla ihmisoikeustyö laajeni koskemaan myös sosiaalisia oikeuksia. Ihmisoikeuksiin liittyvän yhteistyön lisäksi Euroopan neuvosto jatkoi yhteistyötä sosiaalisissa, kulttuurisissa ja oikeudellisissa kysymyksissä. Työn tuloksena on syntynyt yli 170 jäsenvaltioita sitovaa sopimusta. Euroopan neuvostolla on myös omat toimielimensä ja kansainvälinen virkamiehistönsä.

Päätösvaltaa Euroopan neuvostossa käyttää jäsenmaiden ulkoministereistä koostuva ministerikomitea. Jäsenmaiden parlamentit taas ovat edustettuina neuvoa-antavassa ja aloitteita tekevässä parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Euroopan neuvosto on kahdesti, vuosina 1993 ja 1997, järjestänyt EN:n jäsenmaiden valtionpäämiesten väliset huippukokoukset, joissa hyväksyttiin järjestön tulevan toiminnan suuntaviivat. Ihmisoikeuksien suojajärjestelmä rakentuu Strasbourgissa toimivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ympärille.

Vuonna 1949 Euroopan neuvostoon liittyi 11 valtiota. Seuraavan 40 vuoden kuluessa järjestöön liittyivät kaikki läntisen Euroopan maat. Suomi liittyi Euroopan neuvostoon viimeisenä Länsi-Euroopan maana vuonna 1989. Sosialismin romahdettua Euroopan neuvosto omaksui nopeasti tavoitteekseen Euroopan uusien demokratioiden integroimisen osaksi eurooppalaista yhdentymiskehitystä. Euroopan neuvostoon liittyi 1990-luvulla 17 itäisen Keski-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton alueen maata. Erityisen merkittävänä ja historiallisena voidaan pitää vuonna 1996 tapahtunutta Venäjän liittymistä järjestöön.