Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ei sido valtioita oikeudellisesti, minkä vuoksi ihmisoikeudet ovat kehittyneet erillisten sopimusten pohjalta. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat sopimukset on tehty ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen pohjalta ja sen tueksi.

Ihmisoikeudet voidaan jakaa kolmeen perusryhmään. Ne ovat kaikki kehittyneet omana aikanaan tiettyjen historiallisten tapahtumien seurauksena, ja siksi niitä kutsutaankin usein myös ihmisoikeuksien kolmeksi sukupolveksi.

Kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet

Kansalais- ja poliittisilla oikeuksilla tarkoitetaan jokaiselle ihmiselle yhteiskunnan jäsenenä kuuluvia yksilöllisiä vapauksia ja oikeuksia. Näiden oikeuksien suojelussa on lähtökohtana tietyn vapauspiirin turvaaminen yksilölle suhteessa julkiseen valtaan, ja niitä on säädelty jo 1700-luvulta asti kansallisissa perustuslaeissa. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus vuodelta 1966 turvaa oikeudet kansainvälisesti.

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat ihmisoikeuksien toinen sukupolvi. Niille on tunnusomaista se, etteivät oikeudet toteudu yksinomaan sillä, että julkinen valta pidättäytyy puuttumasta yksilön vapauspiiriin. Kysymys on ihmisen tosiasiallisen hyvinvoinnin edellytyksistä, jotka vaativat myös yhteiskunnan voimavaroja. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus on myös vuodelta 1966.

Kollektiiviset tai niin kutsutut solidaarisuusoikeudet

Kolmannen polven ihmisoikeuksia kutsutaan myös solidaarisuusoikeuksiksi. Niiden lähtökohtana on YK:n peruskirjan periaate kansojen itsemääräämisoikeudesta. Lisäksi lähtökohtana on ihmisoikeuksien julistuksessa mainittu jokaisen oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jossa ihmisoikeudet voivat toteutua. Kolmannen polven oikeuksista ei ole sitovia sopimuksia, mutta esimerkiksi oikeus kehitykseen ja oikeus puhtaaseen ympäristöön ovat olleet vahvasti esillä viime vuosikymmenten maailmankonferensseissa.

Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.