Yhdistyneiden kansakuntien (YK) toiminnan päämäärä on rauhan ja ihmisoikeuksien turvaaminen. YK:n ihmisoikeussopimukset ovat kansainvälisten ihmisoikeuksien tärkein turva.

Ihmisoikeuksien ja maailmanrauhan keskinäinen yhteys vahvistettiin 16. kesäkuuta 1945 allekirjoitetussa Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjassa. Peruskirjan mukaan järjestön perustava päämäärä on “pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta” ja “uudelleen vakuuttaa uskovamme ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen, miesten ja naisten sekä kansakuntien, suurten ja pienten, yhtäläisiin oikeuksiin”.

Peruskirjan 1. artiklassa sanotaan, että yksi YK:n päämääristä on edistää kansainvälistä yhteistyötä, kun kehitetään “kaikille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta kuuluvien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista”, mikä korostaa syrjimättömyyden periaatetta. Artiklassa 55 lausutaan samanlainen päämäärä, ja artiklassa 56 kaikki YK:n jäsenvaltiot “sitoutuvat toimimaan yhteisesti ja kukin erikseen yhteistyössä järjestön kanssa 55. artiklassa mainittujen päämäärien saavuttamiseksi”.

Peruskirjan määräyksillä on kansainvälisen oikeuden voima, koska peruskirja on sopimus ja siten laillisesti sitova asiakirja. Kaikkien YK:n jäsenvaltioiden on pyrittävä täyttämään peruskirjan mukaiset velvoitteensa, mukaan lukien ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistäminen ja ihmisoikeuksien noudattaminen sekä yhteistyön tekeminen YK:n ja muiden maiden kanssa tämän päämäärän saavuttamiseksi.

Peruskirja ei kuitenkaan yksilöi ihmisoikeuksia, eikä siinä määritellä erityisiä mekanismeja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi jäsenvaltioissa.

Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.