Nykyisen ihmisoikeusajattelun perusta kytkeytyy tiiviisti Euroopan poliittiseen kehitykseen ja eri aikakausina vallinneisiin aatesuuntiin. 1600-luvulla nousi pinnalle ajatus yksilöille kuuluvista luonnollisista oikeuksista (natural rights), jotka ovat ihmisestä riippumattomia ja kuuluvat ihmisille vain heidän ihmisyytensä perusteella. Valistusfilosofian aikakaudella 1700-luvulla muotoutui käsitys, jonka mukaan valtion valta perustuu yksilöiden vapaaseen tahtoon. Ihmisoikeuksista alkoi vähitellen tulla oikeustieteeseen liittyviä kysymyksiä, kun ne aiemmin olivat kuuluneet enemmän filosofiaan ja moraalikäsitykseen.

Ihmisoikeudet määräytyivät pitkään ihmisten sukupuolen, rodun, syntyperän tai yhteiskunnallisen aseman perusteella. Ajatus ihmisoikeuksista kaikille kuuluvina oikeuksina vakiintui vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Silloin alkoi myös ihmisoikeuksien kansainvälinen sääntely ja valvonta. Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi vuonna 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jossa oikeudet taataan kaikille ihmisille. Tämän jälkeen ihmisoikeusjärjestelmä on täydentynyt ja kehittynyt uusilla sopimuksilla ja sopimusten pöytäkirjoilla. Lisäksi oikeuksia valvomaan on syntynyt kansainvälisiä valvontaelimiä.

Ihmisoikeussopimukset ovat valtioiden solmimia kansainvälisiä sopimuksia. Kun valtio ratifioi, eli lopullisesti hyväksyy, vahvistaa ja saattaa voimaan, sopimuksen, se sitoutuu ottamaan vastuulleen sopimuksessa määritellyt velvoitteet. Valtioiden on sekä kunnioitettava yksilöiden oikeuksia että edistettävä oikeuksien toteutumista käytännössä.

Valtio on ensisijassa velvollinen turvaamaan ihmisoikeuksien toteutuminen, mutta YK:n ihmisoikeusjulistuksessa tuodaan esille myös yksilölle oikeuksista seuraavia velvollisuuksia. Julistuksen mukaan ”Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.” Oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin YK:n päämääriä ja periaatteita. Jokaisen on kunnioitettava ihmisoikeuksia.

Askeleita kohti yleismaailmallisia ihmisoikeuksia:

  • 1215 Englannin Magna Carta -säädöskokoelmassa taattiin kansalaisille esimerkiksi omistamiseen liittyviä oikeuksia.
  • 1689 Englannin parlamentti sääti oikeuksien julistuksen (Bill of Rights), jossa muun muassa rajoitetaan hallitsijoiden valtaa ja vahvistetaan sananvapautta.
  • 1776 Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa julistettiin kaikki ihmiset vapaiksi ja tasa-arvoisiksi.
  • 1789 Ranskan ihmisoikeuksien julistuksessa taattiin esimerkiksi sananvapaus, uskonnonvapaus ja tasa-arvo lain edessä.
  • 1791 Yhdysvaltain ihmisoikeusasiakirjassa Bill of Rights määriteltiin itsenäisyysjulistusta tarkemmin uskonnonvapaus, sananvapaus ja omaisuudensuoja.
  • 1864 valtiot solmivat ensimmäisen Geneven sopimuksen, joka takasi suojan haavoittuneille sotilaille.
  • 1919 perustettiin Kansainvälinen työjärjestö ILO ajamaan työntekijöiden oikeuksia.
  • 1948 YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen.

Lue lisää:

Ihmisoikeuksien historiaa Suomen YK-liiton sivuilla.

Koivurova, Timo ja Pirjatanniemi, Elina: Ihmisoikeuksien lyhyt historia, teoksessa Ihmisoikeuksien käsikirja (2014), Koivurova, Timo ja Pirjatanniemi, Elina (toim.), Tietosanoma, Tallinna.