Mitä on orjuus nykypäivänä?

Orjuus on periaatteessa lakkautettu. Siitä huolimatta orjuudessa tai orjuuteen verrattavissa olosuhteissa elää miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa.

Nykypäivän orjuus ei ole historiasta tuttua kahlehdittujen ihmisten sieppaamista ja markkinoilla myymistä. Sen tyyppinen orjakauppa on aikaa sitten lakkautettu, ja orjuus on kielletty maailman kaikissa maissa, vaikka merkkejä perinteisestä orjuudesta havaitaan ajoittain edelleenkin. Sen sijaan voidaan sanoa, että miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa riistetään yhä tavalla, joka muistuttaa orjuutta. Orjuuteen verrattavia järjestelmiä ja käytäntöjä ovat esimerkiksi velkaorjuus, ihmiskauppa, lapsityövoiman käyttö ja tietyt avioliiton muodot.

Nykyajan orjuus on ihmisarvon paatunutta kieltämistä. Sen poistaminen on äärimmäisen vaikeaa, koska se on juurtunut syvälle taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin, köyhyyteen, syrjintään, piittaamattomuuteen, perinteisiin ja ahneuteen. Uudet orjuuden kaltaiset käytännöt ovat salakavalia, ja ne kohdistuvat yhteiskunnan heikoimpiin ja köyhimpiin ihmisiin. Useat orjuutetut joutuvat tekemään pakkotyötä.

+Pakkotyö

Ihmisen alistaminen pakkotyöhön on äärimmäistä riistoa. Pakkotyön teettämisen keinot ovat moninaiset. Ihmisiä siepataan ja orjuutetaan. Valtio voi pakottaa ihmiset palkattomaan työhön, samoin sotavoimat. Ihmiset voidaan pakottaa töihin sitomalla heidät jatkuviin velkasuhteisiin. Osa laittomien maahanmuuttajien tekemästä kotityöstä lähenee orjuutta.

Riistolle alttiimpia ovat aina yhteiskunnallisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Niinpä pakkotyötäkin tekevät yhä useammin naiset, lapset, etniset tai rodulliset vähemmistöt ja maahanmuuttajat. Yleensä pakkotyöhön päätyviä ihmisiä yhdistää kuitenkin köyhyys.

Pakkotyö on vahvasti talouteen sitoutunut ilmiö. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksissa pakkotyöllä tarkoitetaan kaikkea työtä, joka tehdään pakotettuna ja rangaistuksen uhan alla ja johon työn tekijä ei ole suostunut vapaaehtoisesti. Rangaistus voi tarkoittaa esimerkiksi joidenkin oikeuksien menettämistä.

+Velkaorjuus

Velkaorjuus tarkoittaa velan takaisinmaksua työllä. Sillä on monia muotoja, joista monet kätkevät suhteen riistonomaisen luonteen. Velkaorjuutta esiintyy eri puolilla maailmaa, ja se liittyy pääosin maatalouteen ja siirtotyövoimaan. Se on usein järjestäytynyttä, mikä takaa puolustuskyvyttömän orjatyövoiman. Jos velka ei tule maksetuksi, velkaorjuus voi pahimmillaan johtaa vanhemmilta lapselle periytyvään orjuuteen.

+Ihmiskauppa

Ihmiskaupalla tarkoitetaan ihmisen myymistä esimerkiksi prostituutioon, seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai pakkotyöhön. Myös elinkauppa voi olla ihmiskauppaa.

Ihmiskauppa on yksi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista toimintamuodoista. Suomi on sen valtavirroista syrjässä, mutta ilmiö koskettaa myös meitä: Suomen arvioidaan olevan kauttakulkumaana vuosittain jopa sadoille ihmiskaupan uhreille ja osalle myös kohdemaa.

Ihmiskauppa kohdistuu erityisesti naisiin ja lapsiin. Sitä käsittelee ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskeva yleissopimus (1949), jonka on ratifioinut vain noin 70 valtiota. Viime vuosina on ollut erityisenä huolenaiheena ihmiskaupan nopea lisääntyminen seksiturismin myötä.

+Lapsityövoima

Lapsityövoiman käyttö on maailmanlaajuinen ongelma. Siihen liittyy joskus myös lapsikauppaa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n tutkimukset vahvistavat, että hyvin suuri osa maailman lapsista on pakotettu työskentelemään nuoresta iästä lähtien. Ongelman laajuudesta ei kuitenkaan ole riittävästi luotettavia tietoja. Joidenkin arvioiden mukaan joka viides maailman lapsi tekee työtä.

Lapsityövoimaa pidetään pakkotyön pahimpana muotona. Työolosuhteet ovat usein hyvin huonot ja korvaukset vähäisiä tai olemattomia. Lapset jäävät yleensä osattomiksi koulutuksesta ja heidät alistetaan terveydelle ja hyvinvoinnille haitallisiin oloihin. Lapsityövoiman käyttöä torjumaan on perustettu YK:n erityisohjelmia.

+Pakkoavioliitot

Järjestetyssä avioliitossa puolison valinnasta päättävät pariskunnan ulkopuoliset tahot, tavallisesti vanhemmat. Naisia voidaan myös myydä tai ostaa. Osa järjestetyistä liitoista on pakkoavioliittoja, joihin voi sisältyä väkivaltaa. Ihmisoikeusjärjestöt ja monien valtioiden kansalliset lait tuomitsevat avioliittoon pakottamisen. Kuitenkin merkittävä osa nykyisin maailmassa solmittavista avioliitoista on pakkoavioliittoja.

Orjuuden ja pakkotyön kielto ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset:

Orjuus kielletään kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksessa. Lisäksi taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksessa käsitellään oikeudenmukaisia ja suotuisia työoloja. Lapsen oikeuksien sopimus kieltää mm. lapsen ryöstämisen, kauppaamisen, riistämisen ja hyväksikäytön. Lisäksi sopimus määrittelee, minkälaista työtä lapset voivat tehdä ja minkä verran he saavat työskennellä.

Euroopan ihmisoikeussopimus:

Myös Euroopan ihmisoikeussopimus kieltää orjuuden ja pakkotyön.

YK:n ihmisoikeussopimukset

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

8. artikla

  1. Ketään ei saa pitää orjuudessa; kaikenlainen orjuus ja orjakauppa ovat kiellettyjä.
  2. Ketään ei saa pitää maaorjuudessa.

 a) Ketään ei saa vaatia suorittamaan pakkotyötä tai muuta pakollista työntekoa

b) Maissa, joissa tuomitaan rangaistukseksi rikoksesta kuritushuonetta, ei edellisen kohdan katsota muodostavan estettä toimivaltaisen tuomioistuimen antaman kuritushuonerangaistuksen täytäntöönpanolle.

c) Tämän kohdan mukaisella pakkotyöllä ei tarkoiteta:

  • i) mitään työtä tai palvelusta, jota ei ole tarkoitettu b kohdassa ja jota yleensä vaaditaan siltä, jolta on riistetty vapaus laillisessa järjestyksessä julistetun tuomioistuimen tuomion perusteella tai siltä, joka on ehdonalaisessa vapaudessa;
  • ii) mitään asepalvelun luonteista palvelusta ja maissa, joissa tunnustetaan kieltäytyminen asepalveluksesta omantunnonsyistä, palvelua, joka lain mukaan vaaditaan omantunnonsyistä kieltäytyjältä;
  • iii) mitään palvelusta, jota vaaditaan milloin yhteiskunnan olemassaoloa tai hyvinvointia uhkaa hätä tai onnettomuus;
  • iv) mitään työtä tai palvelusta, joka sisältyy yleisiin kansalaisvelvollisuuksiin.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus

7. artikla

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista, joiden erityisesti tulee taata:

  • a) palkkaus, joka suo kaikille työntekijöille vähintään:
    • i) kohtuullisen palkan ja saman palkkauksen samanarvoisesta työstä ilman minkäänlaista rajoitusta; erikoisesti naisille taataan sellaiset työolot, jotka eivät ole huonompia kuin ne, joita miehet nauttivat ja joihin kuuluu sama palkka samasta työstä; ja
    • ii) kohtuullisen toimeentulon heille itselleen ja heidän perheelleen tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti;
  • b) turvalliset ja terveelliset työolot;
  • c) yhtäläinen mahdollisuus jokaiselle tulla ylennetyksi työssään asianomaiseen korkeampaan toimeen ainoastaan palvelusaikaan ja pätevyyteen pohjautuvien perustein;
  • d) lepo, vapaa-aika ja kohtuullinen työajan rajoittaminen sekä kausittaiset palkalliset lomat ja palkka julkisilta lomapäiviltä.

Yleissopimus lapsen oikeuksista

32. artikla

  1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden tulla suojelluksi taloudelliselta hyväksikäytöltä sekä sellaiselta työnteolta, joka todennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen koulutustaan tai on vahingollista hänen terveydelleen tai ruumiilliselle, henkiselle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehitykselleen.
  2. Sopimusvaltiot ryhtyvät lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimenpiteisiin taatakseen tämän artiklan toteuttamisen. Tässä tarkoituksessa ja ottaen huomioon muiden kansainvälisten asiakirjojen asiaankuuluvat säännökset sopimusvaltiot erityisesti:
    • a) määrittävät vähimmäisikärajan tai -rajat työhön otettaville;
    • b) antavat tarpeelliset työaikaa ja työoloja koskevat säännökset; ja
    • c) säätävät sopivat rangaistukset ja muut pakotteet taatakseen tämän artiklan tehokkaan täytäntöönpanon.

34. artikla

Sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot ryhtyvät erityisesti kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen:

  • a) lapsen houkuttelemisen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin;
  • b) lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toiminnan harjoittamisessa;
  • c) lasten hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai aineistoissa.

35. artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamisen missään tarkoituksessa ja muodossa.

36. artikla

Sopimusvaltiot suojelevat lasta kaikilta muilta hänen hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta.

Euroopan ihmisoikeussopimus

4. artikla

Orjuuden ja pakkotyön kielto

  1. Ketään ei saa pitää orjuudessa tai orjuuden kaltaisessa pakkotyössä.
  2. Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä.
  3. “Pakkotyöllä tai muulla pakollisella työllä” ei tässä artiklassa tarkoiteta:
    • a) tämän yleissopimuksen 5 artiklan määräysten mukaisesti määrätyn vapaudenriiston aikana tai ehdonalaisessa vapaudessa tavanomaisesti määrättyä työtä;
    • b) aseellisen palveluksen luonteista palvelusta tai sellaista palvelusta, joka vaaditaan sen sijasta maissa, jotka hyväksyvät aseellisesta palveluksesta kieltäytymisen omantunnonsyistä;
    • c) sellaista palvelusta, jota vaaditaan silloin, kun vaara tai onnettomuus uhkaa yhteiskunnan olemassaoloa tai hyvinvointia;
    • d) sellaista työtä tai palvelusta, joka kuuluu yleisiin kansalaisvelvollisuuksiin.

Orjuuden ja pakkotyön kielto – ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

+1. Kysymys entisen prostituoidun kaltoin kohtelusta ja ”pakottamisesta” jatkaa prostituoidun työtä

Tapaus Tremblay v. Ranska
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2007

Taustatietoja

Ranskassa prostituution harjoittaminen on laillista toimintaa, josta valtio perii veroja ja maksuja. Paritus ja asiakkaiden julkinen hankkiminen ovat puolestaan laissa kiellettyjä tekoja.

Tapauksen kuvaus

Viviane Tremblay päätti lopettaa työntekonsa prostituution parissa. Hän otti yhteyttä Ranskan sosiaaliturvavirastoon, josta hänelle määrättiin maksettavaksi 40 000 euroa vuosien takaisia sosiaalimaksuja. Tremblay totesi olevansa kykenemätön maksamaan näin suuria kuluja. Ainoa keino, jolla hän pystyisi maksamaan kustannukset, oli Tremblayn mukaan se, että hän jatkaisi työskentelyään prostituoituna. Trembley valitti Ranskassa eri tuomioistuimille hänelle määrätyistä sosiaalimaksuista tuloksetta.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

Trembley valitti EIT:lle 3 (kidutuksen / epäinhimillisen kohtelun kielto) ja 4 artiklan (orjuuden ja pakkotyön kielto) nojalla. Hänen mukaansa 40 000 euron sosiaaliturvamaksujen maksaminen pakottaisi hänet jatkamaan epäinhimillistä ja alentavaa työtä prostituoituna.

EIT:n päätös

EIT ei puuttunut siihen, oliko prostituoidun työ epäinhimillistä ja alentavaa. Tuomioistuin painotti kuitenkin, että prostituutioon pakottaminen oli täysin ihmisoikeuksien vastaista toimintaa. EIT ei kuitenkaan vakuuttunut siitä, että Ranskan sosiaaliturvavirasto olisi pakottanut Trembleyn kyseiseen työhön. Hän oli kykenevä myös muunlaiseen työhön. Näin ollen tuomioistuin ei langettanut Ranskalle tuomiota syytteisiin.

+2. Kysymys viranomaisten laiminlyönnistä suojella uhria ihmiskaupalta

Tapaus Rantsev v. Kypros ja Venäjä
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2010

Tapauksen kuvaus

Oxana Rantseva (Venäjän kansalainen, syntynyt vuonna 1980) saapui työn perässä Kyprokselle vuonna 2001. Paikallisen ravintolan omistaja päätti hakea naiselle viisumia ja työlupaa. Työskenneltyään kolme päivää ravintolan viihdeohjelmassa, Rantseva päätti lopettaa työn. Hän jätti asuntoonsa viestin, jossa hän kertoi palaavansa takaisin Venäjälle.

Noin 10 päivää ilmoituksen jälkeen ravintolan johtaja törmäsi Rantsevaan aamuyöstä paikallisessa diskossa. Hän vei naisen mukanaan poliisiasemalle ja päätti ilmoittaa tämän poliisille laittomana maahanmuuttajana. Poliisi tarkisti Rantsevan tiedot ja tuli siihen tulokseen, että tämä oli laillisesti maassa. Poliisi kuitenkin halusi jatkaa asian tutkimista ja pyysi ravintolan johtajaa palaamaan Rantsevan kanssa poliisiasemalle myöhemmin samana päivänä.

Ravintolan omistaja vei Rantsevan mukanaan toisen työntekijänsä asuntoon kerrostalon kuudenteen kerrokseen. Muutaman tunnin kuluttua Rantseva löytyi kuolleena asunnon edessä olevalta tieltä. Sängyn päiväpeite oli sidottu parvekkeen kaiteeseen. Rantsevan ruumiinavauksessa kuolinsyyksi todettiin kuudennesta kerroksesta putoaminen. Kyproksen tuomioistuimen mukaan kuolema vaikutti tapaturmalta.

Rantseva oli ilmeisesti yrittänyt paeta asunnosta, jossa hän oli vieraana. Tuomioistuin ei kuitenkaan löytänyt todisteita rikoksesta. Ranstevan isä Nikolay Rantsev halusi jatkaa tyttärensä kuoleman tutkimista. Eri tahojen mukaan Kyproksella tapahtui ulkomaalaisiin kohdistuvaa ihmiskauppaa, joten myös se tuli ottaa huomioon. Venäjä pyysi Kyprokselta lisätutkintaa ja lopulta Rantsev vei tapauksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT).

Valitus EIT:lle

Rantsev valitti tuomioistuimelle useasta tapaukseen liittyvästä asiasta kuten huolimattomasta tutkinnasta ja poliisien epäonnistumisesta suojella tytärtään tämän vielä ollessa elossa. Rantsev valitti myös muun muassa siitä, ettei Venäjän hallitus pystynyt tutkimaan ihmiskaupan mahdollista osuutta kuolemassa. Hän nojasi muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 (oikeus elämään), 3 (kidutuksen kielto) ja 4 artiklaan (orjuuden ja pakkotyön kielto).

EIT:n päätös

Venäjän hallitus vaati itseensä kohdistuvan valituksen, joka koski ihmiskaupan osuutta kuolemassa, tutkimatta jättämistä. Sen mielestä tapahtumat olivat täysin Kyproksen hallituksen vastuulla. EIT hylkäsi hallituksen väitteet, sillä sen mukaan mahdollinen ihmiskauppa olisi alkanut jo Venäjältä. EIT:n mukaan myös Venäjä oli epäonnistunut tutkimaan miten ja missä Rantseva oli alun perin joutunut ihmiskauppaan uhriksi.

EIT rinnasti nykypäivän ihmiskaupan orjuuteen. Molemmissa tapauksissa uhri myydään ja pakotetaan työhön. Tapahtumiin liittyy väkivaltaa ja uhkailua. EIT:n mukaan Kypros oli syyllistynyt 4 artiklan (orjuuden ja pakkotyön kielto) rikkomiseen, sillä maassa hallitsivat rakenteet, kuten helposti hankittavat ”taiteilijaviisumit”, jotka mahdollistivat ihmiskaupan. EIT totesi myös Kyproksen epäonnistuneen suojelemaan Rantsevaa joutumasta ihmiskaupan uhriksi. EIT:n mukaan poliisilla olisi pitänyt herätä epäilys ihmiskaupasta niiden olosuhteiden perusteella, joissa Rantseva eli Kyproksessa.

EIT määräsi Kyproksen maksamaan valittajalle 40 000 euroa ja Venäjän 2 000 euroa korvausta aineettomasta vahingosta. Lisäksi Kyproksen tuli maksaa 3 150 euroa korvauksia muista kuluista.