Oikeus työhön
23. artikla
1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Jokaisella on oikeus työhön, oikeudenmukaisiin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Lisäksi jokaisella on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon.
MITÄ OIKEUS TYÖHÖN MERKITSEE?
Oikeus työhön merkitsee sitä, että jokaisella on oikeus työskennellä valitsemallaan alalla oikeudenmukaisissa oloissa. Se merkitsee valtiolle vastuuta siitä, että työpaikkoja on kaikille työhön kykeneville. Yhteiskunnallinen tilanne ohjaa ihmisiä ammatinvalinnassa: aina ei ole kysyntää sille työlle, mitä ihminen mieluiten tekisi. Joskus ammatin edut (esim. hyvä palkka) voi myös ohjata suuntautumista enemmän kuin kiinnostus alaa kohtaan.
Työtä voidaan tehdä itsenäisesti, omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi tai sitä voidaan tehdä jollekulle toiselle. Tällöin työstä saa yleensä palkkaa. Työ voi olla vain välttämätön paha toimeentulon takaamiseksi, mutta se voi olla myös väline itsensä kehittämiseen ja toteuttamiseen. Työn ei pitäisi viedä ihmisen kaikkia voimia.
Kansainvälinen työjärjestö ILO työskentelee oikeudenmukaisten työolojen puolesta. ILO:n työelämän perusoikeudet rakentuvat neljän perusnormin varaan:
- oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksia
- pakkotyön kielto
- lapsityön kielto
- tasa-arvo eli syrjinnän kielto työelämässä.
Suurena haasteena on työn ja työpaikkojen siirtyminen toiselle puolelle maailmaa. Vastuu työn inhimillisyydestä ja työntekijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta on tällöin keskeinen kysymys, johon ei aina kiinnitetä riittävästi huomiota taloudellisten tekijöiden ratkaistessa tehtaan tai muun työpaikan sijainnin.
Jo ennen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten syntyä perustetulla Kansainvälisellä työjärjestöllä ILO:lla on erityisvastuu työtätekevien ihmisten suojelusta.
Siirtotyöläiset ovat erityisen haavoittuva työntekijäryhmä, sillä he eivät nauti kaikkia kansalaisilla olevia oikeuksia. Globaalin talouden aikakaudella sekä siirtotyöläisyys että työelämän normien kiertäminen on yhä yleisempää. Siirtotyöläisten tilanteen parantamiseksi hyväksyttiinkin 1990 YK:n yleiskokouksessa kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta. Sopimus tuli voimaan 2003. Se on ainoa YK:n ihmisoikeussopimuksista, jota Suomi ei ole allekirjoittanut.
Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.
Lue lisää
Globalisaatiosta ja sen vaikutuksista osiosta Kansainvälisesti -> Maailman talous
Oikeutta ammattiyhdistysten perustamiseen ja niihin liittymiseen käsitellään tässä osiossa kokoontumis- ja yhdistymisvapauden kohdalla.
Pakkotyötä taas käsitellään orjuuden ja pakkotyön kiellon kohdalla.
« edellinenseuraava »
