Oikeus omaisuuteen
17. artikla:
1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa.
2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Ihmisoikeusajattelun alussa omaisuutta pidettiin yhtä tärkeänä oikeutena kuin vapautta, turvallisuutta ja sorron vastustamista. Poliittisten erimielisyyksien vuoksi se on kuitenkin ainoa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa mainittu oikeus, jota ei ole sisällytetty YK:n yleissopimuksiin.
MITÄ OIKEUS OMAISUUTEEN TARKOITTAA?
Ihmisoikeusajattelu alkoi kehittyä 1700-luvulla valistuksen myötä. Valistusajalla syntyi liberalistinen ajattelutapa, jossa keskeisenä pidettiin yksilönvapautta ja syntyperästä riippumatonta arvojärjestystä. Omistusoikeus sisältyy yhtenä tekijänä tähän alkuperäiseen liberalistiseen ihmisoikeusajatteluun. Ihanteena on vapaaseen yrittäjyyteen perustuva markkinatalous. Oikeus omaisuuteen nousee tästä ihanteesta: jokaisella on oikeus yrittää ja onnistua, myös menestyä taloudellisesti.
Sosiaaliliberalistinen näkökulma korostaa lisäksi valtion velvollisuutta taata mahdollisuuksien tasa-arvo huolehtimalla peruspalveluista. Tällöinkin valtion puuttuminen omistamisen oikeuteen on hyvin rajallista: vain tiettyjen peruspalvelujen toteutuminen kaikille taataan.
Suomessa omaisuuden suojaa on perinteisesti painotettu enemmän kuin yleismaailmallisessa tai eurooppalaisessa ihmisoikeusajattelussa. Ennen vuoden 1995 perusoikeusuudistusta Suomen perustuslain perusoikeusjärjestelmää arvosteltiinkin siitä, että yhdellä sinänsä tärkeällä perusoikeudella, omistusoikeudella, oli liian hallitseva asema.
Perustuu teksteihin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme ja Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia
« edellinenseuraava »
