Oikeus työhön

- ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

 

1. Kysymys naisten ja miesten erilaisesta kohtelusta valamiespalvelutehtävissä

2. Kysymys ilman työlupaa olevan marokkolaisen oikeudesta työskennellä imaamina Alankomaissa

 

1. Kysymys naisten ja miesten erilaisesta kohtelusta valamiespalvelutehtävissä


Tapaus Zarb Adami v. Malta
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin 2006

Tapauksen kuvaus

Maurice Zarb Adami on maltalainen farmaseutti. Vuodesta 1971 lähtien hän on ollut Maltan valamiesluettelossa. Vuosien 1971 ja 1997 välillä hän toimi kolme kertaa valamiehenä. Vuonna 1997 hänet kutsuttiin uudelleen, mutta hän ei päässyt paikalle. Zarb Adamille määrättiin poisjäämisestä noin 240 euron sakot. Zarb Adami ei suostunut maksamaan sakkoa, jonka seurauksena hän sai haasteen oikeuteen.

Oikeudessa mies esitti, että hänen saamansa sakko perustui syrjintään. Muut hänen asemassaan olevat henkilöt eivät joutuneet toimimaan valamiehenä. Lisäksi lähes kaikki naiset oli Maltassa vapautettu tästä tehtävästä. Zarb Adami osoitti tilastoihin viitaten, että viimeisen viiden vuoden aikana vain 3,05 % valamiehistä on ollut naisia. Hän myös väitti, että vuonna 1997 valamiesluettelo edusti vain 3,4 % äänestyskelpoisista kansalaisista. Oikeus hylkäsi väitteet.

Zarb Adami valitti päätöksestä. Hän vetosi siihen, että valamiehenä toimiminen oli rasitus. Hän joutui lähtemään töistä aikaisemmin oikeuden istuntoihin. Ihmisten tuomitseminen syylliseksi tai syyttömäksi oli myös moraalinen taakka. Zarb Adamin valitus hylättiin.

Vuonna 2005 hänen nimensä lopulta poistettiin valamiesluettelosta, sillä hän toimi yliopistossa lehtorina. Maltan lain mukaan kokoaikaisten lehtorien ei tarvitse toimia valamiehenä.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT)

Vuonna 2002 Zarb Adami valitti EIT:lle sitä, että Malta oli syrjinyt häntä sukupuolensa perusteella. Naisten osuus Maltan valamiehistöstä oli mitätön. Hän nojasi 14 artiklaan (syrjinnän kielto) yhdessä 4 artiklan (orjuuden ja pakkotyön kielto) kanssa.


EIT:n päätös

EIT totesi, että Maltan pakollinen valamiespalvelu tuli luokitella Euroopan ihmisoikeussopimuksen määrittelemäksi yleiseksi kansalaisvelvollisuudeksi, joka siis ei ollut pakollista työtä 4 artiklan (orjuuden ja pakkotyön kielto) määrittelemällä tavalla. Oli kuitenkin tuomittavaa, mikäli henkilöt valittaisiin syrjivin kriteerein suorittamaan pakollista kansalaisvelvollisuutta.

Koska 14 artiklaa (syrjinnän kielto) tuli aina tutkia yhdessä jonkun toisen sopimuksen artiklan kanssa EIT tutki kysymystä 4 artiklan kanssa (orjuuden ja pakkotyön kielto). Tuomioistuin pohti, tapahtuiko syrjintää työssä, joka luokiteltiin yleiseksi kansalaisvelvollisuudeksi

Tuomioistuin huomioi, että Maltan laki valamiespalveluun valittavien henkilöiden osalta ei ollut syrjivä. Laissa määrättiin sekä miesten että naisten olevan yhtälailla valamiespalvelukelpoisia. Väitetty syrjintä, joka näkyi tilastoissa, perustui siis maassa vallitsevaan käytäntöön. Vuonna 1996 vain 5 naista oli valittu tehtäviin kun taas miesten osuus oli ollut 174. EIT totesi, että Maltan valamiespalveluksen tehtävissä suuri enemmistö todella oli miehiä. Tämä osoitti sen, että maltalaisia naisia ja miehiä kohdeltiin valamiespalveluksen osalta eri tavalla.

EIT tuomitsi Maltan syrjinnästä 14 artiklan (syrjinnän kielto) yhdessä 4 artiklan (orjuuden ja pakkotyön kielto) 3 (d) kohdan kanssa. Maltan tuli maksaa Zarb Adamille 7752 euroa korvauksia kuluista.

Katso koko tapaus englanniksi:
http://cmiskp.echr.coe.int/tkp197/view.asp?action=html&documentId=806066&portal=hbkm&source=externalbydocnumber&table=F69A27FD8FB86142BF01C1166DEA398649

 

2. Kysymys ilman työlupaa olevan marokkolaisen oikeudesta työskennellä imaamina Alankomaissa


Tapaus El Majjaoui & Stichting Touba moskeija v. Alankomaat
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin 2007

Tapauksen kuvaus

El Majjaoui on marokkolainen vuonna 1965 syntynyt mies, joka asuu Flushingissa, Alankomaissa. Samassa kaupungissa toimii järjestöpohjainen Stichting Touba moskeija, joka palvelee alueen marokkolaisen yhteisön muslimeja.

Vuonna 1999 Stichting Touba moskeija etsi imaamia ja se yritti hankkia El Majjaouille työlupaa, jotta tämä olisi voinut työskennellä moskeijassa imaamina. Lokakuussa 2000 viranomaiset hylkäsivät moskeijan esittämän hakemuksen. Heidän mukaansa Alankomaissa voitiin olettaa jo olevan päteviä, työluvan saaneita henkilöitä, jotka kykenisivät tähän toimeen. Stichting Touba moskeija ei vain ollut etsinyt tarpeeksi. Lisäksi viranomaisten mukaan moskeija ei ollut osoittanut olevansa valmis maksamaan lakisääteistä minimipalkkaa El Majjaouille.

El Majjaoui valitti muun muassa alueoikeuteen yhdessä Stichting Touba moskeijan kanssa. He väittivät yrittäneensä etsiä sopivaa imaamia moskeijaan työvoimatoimiston kautta. He eivät kuitenkaan sitä olleet löytäneet, vaikka lähes kaksi vuotta oli jo kulunut. Koska ehdokkaita ei ollut ilmennyt, oli El Majjaoui alkanut työskennellä moskeijassa. Moskeijan mukaan kaikki olivat häneen tyytyväisiä. Valitus hylättiin oikeudessa. Vuonna 2005 El Majjaoui käännytettiin Alankomaista ja hän palasi Marokkoon.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT)

Elokuussa 2003 El Majjaoui ja Stichting Touba moskeija valittivat EIT:lle Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 (ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus) ja 18 artiklaan (oikeuksien käyttöä koskevien rajoitusten rajoittaminen) nojaten siitä, ettei El Majjaoui ollut saanut työlupaa eikä näin ollen voinut työskennellä moskeijassa.

EIT:n päätös

Vuoden 2006 tammikuussa moskeija esitti El Majjaouille uuden työlupahakemuksen, joka tällä kertaa hyväksyttiin. Täten El Majjaouia ei enää estetty työskentelemästä moskeijassa.

EIT pohti kuitenkin sitä, toimivatko viranomaiset väärin El Majjaouia ja moskeijaa kohtaan hylätessään heidän valituksen. Se tosiasia, että moskeijan tuli noudattaa tiettyjä vaatimuksia ennen kuin se sai palkata El Majjaouin, ei tuomioistuimen mukaan sinänsä ollut ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. Sopimus ei taannut ulkomaalaisille oikeutta saada oleskelulupaa sen vuoksi, että he alkaisivat työskennellä jossakin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioinessa maassa. Ei edes siitä syystä, että työnantaja olisi uskonnollinen järjestö.

EIT:n mukaan El Majjaouille myönnetty työlupa ja se tosiasia, että hän pystyi nyt laillisesti työskentelemään moskeijassa, olivat riittävät korvaukset miehen ja moskeijan valituksille. EIT poisti hakemuksen tutkittavien tapausten luettelosta.

Katso koko tapaus englanniksi:
http://cmiskp.echr.coe.int/tkp197/view.asp?action=html&documentId=827232&portal=hbkm&source=externalbydocnumber&table=F69A27FD8FB86142BF01C1166DEA398649

 


Ihmisoikeudet.net on Amnestyn Suomen osaston, Ihmisoikeusliiton, Suomen YK-liiton ja Maailma.netin yhteistyöhanke.
Yhteistyökumppaneina lisäksi useita suomalaisia kansalaisjärjestöjä ja opettajatyöryhmiä.
Hanketta ovat rahoittaneet opetusministeriö, opetushallitus ja ulkoasiainministeriö