Oikeus sosiaaliturvaan

 

22. artikla: Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

 

Mitä oikeus sosiaaliturvaan merkitsee?

Oikeus sosiaaliturvaan tarkoittaa, että yhteiskunta on vastuussa perusoikeuksien takaamisesta myös haavoittuville ja epäedullisessa asemassa oleville jäsenilleen. Kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien tarkoituksena on kattaa koko väestö. Kuka tahansa voi kuulua tilapäisesti tai pysyvästi tukea tarvitsevaan ryhmään kuten sairaat, työttömät, vanhukset tai vammaiset.

Sosiaaliturvajärjestelmä perustuu solidaarisuuteen (hyväosaisemmat huolehtivat apua tarvitsevista), mutta myös vastavuoroisuuteen (koska kuka vain voi tulla avuntarvitsijaksi; yleensä viimeistään eläkkeellä).

Viidesosa maailman väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä ja näkee nälkää. Taloudellinen kasvu ei riitä turvaamaan kaikkien hyvinvointia: sen edut eivät hyödynnä kaikkia väestönosia. Sosiaaliturvan tehtävänä on tuoda hyvinvointi kaikkien ulottuville.

Oikeus sosiaaliturvaan kuuluu taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, jotka tähtäävät sekä aineellisten että henkisten inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen ihmisen täyden kehityksen varmistamiseksi. Oikeuksien toteuttaminen vaatii valtioilta ja kansainväliseltä yhteisöltä erilaisia toimia sen takaamiseksi, että niistä tulee kaikille todellisuutta.

Perustavanlaatuisten sosiaalisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien joukkomittainen kieltäminen ansaitsisi kansainväliseltä yhteisöltä samanlaisia toimia kuin ne, joihin on ryhdytty kansalais- ja poliittisten oikeuksien kieltämisen vuoksi.

Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet, kysymyksiä ja vastauksia