Oikeus opetukseen

 

26. artikla

(1) Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.

(2) Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi.

(3) Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

 

Mitä oikeus opetukseen merkitsee?

Oikeudella opetukseen on kaksi puolta. Ensinnäkin jokainen on oikeutettu saamaan opetusta. Toisekseen alkeisopetuksen on oltava pakollista eli jokaisella on myös velvollisuus osallistua opetukseen ainakin alkeistasolla. Julistuksessa myös luetellaan opetuksen tavoitteita: persoonallisuuden kehittäminen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, ymmärtämys, suvaitsevuus ja ystävyys.

Oikeutta opetukseen voidaan pitää yhtenä keskeisimmistä ihmisoikeuksista, sillä se mahdollistaa ihmisen osallistumisen yhteiskunnalliseen elämään ja on siten pohjana usean muun ihmisoikeuden toteutumiselle.

Oikeutta saada opetusta omalla äidinkielellään ei ole turvattu ihmisoikeussopimuksissa. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) eräissä ihmisoikeusasiakirjoissa osallistujavaltiot ovat tosin sitoutuneet turvaamaan uskonnollisen opetuksen oppilaiden omalla äidinkielellä. Koska alkeisopetuksen on TSS-sopimuksen mukaan oltava pakollista ja maksutta kaikkien saatavissa ja koska kaiken muunkin opetuksen on oltava yleisesti saavutettavissa, valtioilla on kuitenkin velvollisuus järjestää esimerkiksi maahanmuuttajalapsille vähintään sellainen omakielinen opetus, joka mahdollistaa muun opetuksen seuraamisen. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta ei myöskään saa kieltää oikeutta käyttää omaa kieltään.

Uskonnollisen tai maailmankatsomuksellisen opetuksen sisältöön kiinnitetään erikseen huomiota Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisessä lisäpöytäkirjassa sekä YK:n TSS- ja KP-sopimuksissa ja lapsen oikeuksien yleissopimuksessa. Sopimuksissa on havaittavissa selvä siirtymä lapsen vanhempien vakaumuksen kunnioittamisesta lapsen oman vakaumuksen korostamiseen opetuksen sisällön lähtökohtana. Kun vuonna 1952 laadittu Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirja painotti vain vanhempien vakaumusta, vuodelta 1989 peräisin olevassa lapsen oikeuksien yleissopimuksessa lapsi mielletään jo itsenäiseksi ihmisoikeuksien subjektiksi.

Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.

Aiheesta lisää:

2 - Oikeus opetukseen ihmisoikeussopimuksissa
3 - Ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä
4 - Pohdi ja keskustele!


1 2 3 4   seuraava >

Ihmisoikeudet.net on Amnestyn Suomen osaston, Ihmisoikeusliiton, Suomen YK-liiton ja Maailma.netin yhteistyöhanke.
Yhteistyökumppaneina lisäksi useita suomalaisia kansalaisjärjestöjä ja opettajatyöryhmiä.
Hanketta ovat rahoittaneet opetusministeriö, opetushallitus ja ulkoasiainministeriö