Oikeus elämään

-  ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

 

1. Kysymys sikiön oikeudesta elää

2. Kysymys terroristiepäiltyjen miesten tappamisesta tapauksessa, jossa olisi voitu käyttää lievempiä keinoja

3. Kysymys kotimaassaan kuolemaantuomitun ulkomaalaisen palautuksesta synnyinmaahansa

 

1. Kysymys sikiön oikeudesta elää


Tapaus Thi-Nho Vo v. Ranska
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2004

Tapauksen kuvaus

Ollessaan kuudennella kuukaudella raskaana Thi-Nho Vo meni Ranskassa tutkittavaksi lyonilaiseen sairaalaan marraskuussa 1991. Samaan aikaan sairaalassa oli myös nainen nimeltään Than Van Vo, jolta oli tarkoitus poistaa kierukka samaisessa sairaalassa.

Koska naisilla oli sama sukunimi, lääkäri sekoitti potilaat ja yritti poistaa kierukan raskaana olevalta Volta. Lääkäri puhkaisi Volta sikiökalvon ja toimenpide johti lopulta aborttiin.

Vo teki lääkäristä rikosilmoituksen syyttäen tätä sikiön kuolemantuottamuksesta. Lyonin rikostuomioistuin vapautti lääkärin kuitenkin syytteistä. Vo valitti päätöksestä, jonka ylioikeus sittemmin kumosi. Se tuomitsi lääkärin tahattomasta kuolemantuottamuksesta kuuden kuukauden ehdolliseen rangaistukseen sekä sakkoihin.

Ranskan korkein tuomioistuin perui lopulta päätöksen. Sen mukaan kyseessä ei ollut tahaton kuolemantuottamus. Näin tuomioistuin kiisti sikiön ihmisyyden ja sen oikeuden tulla suojelluksi rikosoikeudessa.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

Vo valitti päätöksestä EIT:lle nojaten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaan (oikeus elämään). Hänen kantansa oli, että Ranskan valtiolla on velvollisuus määritellä tapahtuma rikokseksi.


EIT:n päätös

Tuomioistuin päätti, että jokaisella valtiolla on oikeus itse määritellä, milloin sikiön oikeus elämään alkaa. Euroopassa ei ollut yleistä tieteellistä määritelmää siitä, milloin ihmiselämä alkaa, joten EIT ei halunnut puuttua siihen. Se ei siis tuominnut tapausta, koska tuomioistuimen mukaan kysymys oli Ranskan päätettävissä.

EIT:n mukaan Vo olisi voinut vaatia hallinto-oikeudessa vahingonkorvauksia sairaalalta lääkärin huolimattomuudesta. Näin Vo olisi saanut täyden korvauksen tapahtuneesta eikä rikoksen institutionalisoiminen sen mukaan ollut tarpeellista.  

Katso koko päätös englanniksi:
http://cmiskp.echr.coe.int/tkp197/view.asp?action=html&documentId=800729&portal=hbkm&source=externalbydocnumber&table=F69A27FD8FB86142BF01C1166DEA398649

 

2. Kysymys terroristiepäiltyjen miesten tappamisesta tapauksessa, jossa olisi voitu käyttää lievempiä keinoja


Tapaus McCann ja muut v. Iso-Britannia & Pohjois-Irlanti
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin 1995

Tapauksen kuvaus

Mahdollisesti vuoden 1988 alusta saakka Espanjan, Iso-Britannian ja Gibraltarin viranomaiset tiesivät, että Irlannin tasavaltalaisarmeija (IRA) suunnitteli terrori-iskua Gibraltarille. He osasivat odottaa, että maaliskuussa 1988 kolme terroristia (Daniel McCann, Mairead Farrell ja Sean Savage) asettaisivat mahdollisesti kaukosäätimellä laukaistavan autopommin Gibraltariin. Auto jätettäisiin Englannin kuninkaallisen rykmentin kokousalueelle Ince-talon eteläpuolelle vartion vaihdon aikaan klo 11.

Gibraltarin poliisi ja asevoimat olivat varautuneet iskuun. Tarkoituksena oli pidättää terroristiepäillyt käyttäen mahdollisimman vähän voimakeinoja. Epäillyt tuli riisua aseista ja kaikki todistusaineisto tuli kerätä myöhempää oikeudenkäyntiä varten. Ennen kaikkea ihmishenkiä tuli suojella. Ohjeiden mukaan aseita sai käyttää ainoastaan silloin, jos oli syytä olettaa, että ihmishenkiä olisi vaarassa, ellei aseisiin turvauduttaisi.

Maaliskuun 6. päivänä epäillyt havaittiin oletetulla paikalla. Savagen tunnistettiin jättäneen auto Ince-talon kulmille. Seurattuaan epäiltyjä neljä sotilasta ampuivat useita laukauksia heihin ja kaikki kolme terroristiepäiltyä lopulta kuolivat maahan. Sotilaiden mukaan näytti siltä, että epäillyt olisivat kurottautuneet laukkuihinsa. Sotilaat sanoivat olettaneensa, että epäillyt ottaisivat laukusta pommin kaukosäätimen ja mahdollisesti painaisivat nappia, elleivät he olisi ehtineet ampua epäiltyjä ensiksi. Eri silminnäkijän mukaan terroristiepäillyt kuitenkin ammuttiin kuoliaaksi vasta siinä vaiheessa, kun he jo makasivat maassa.

Tapahtuman jälkeen ruumiit ja käsilaukut tutkittiin. Mistään ei löytynyt aseita eikä pommin kaukosäädintä. Autosta ei löytynyt pommia. Poliisit eivät merkinneet ruumiiden asentoja ylös eivätkä he ottaneet niistä valokuvia. Farrellin käsilaukusta löytyi kuitenkin erään toisen auton avaimet rekisterinumerolla. Auto paikannettiin myöhemmin Espanjan La Lineasta. Tämän auton sisällä oli edelleen vieraan auton avaimet ja rekisterinumero. Kyseinen vuokra-auto löydettiin Marbellasta ja sen sisältä löytyi virittämätön pommi.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

Vuonna 1991 terroristiepäiltyjen omaiset Margaret McCann, Daniel Farrell ja John Savage valittivat EIT:lle nojaten Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 2 artiklaan (oikeus elämään). Omaisten mukaan terroristiepäiltyjen tappamiselta olisi voitu välttyä Gibraltarin tapahtumissa.

EIT:n päätös

Sen lisäksi, että 2 artikla (oikeus elämään) suojaa ihmisen oikeutta elää, tuomioistuin muistutti, että se myös määrittää ne tilanteet, milloin ihmishengen riistäminen voi olla oikeutettua. Näissäkään tilanteissa kenenkään tappaminen ei saa olla tarkoituksenmukaista vaan se voi olla seuraus tietyssä tilanteessa välttämättömästä voiman käytöstä.

Iso-Britannian mukaan tappaminen oli ollut välttämätöntä Gibraltarissa. Jos epäiltyjä ei olisi tapettu, olisivat monet muut ihmiset hallituksen mukaan olleet kuolemanvaarassa. Kaikki kolme epäiltyähän olivat IRA:n jäseniä ja heillä tosiaan oli autopommi, joka löydettiin toisaalta Espanjaa.

Tuomioistuin myönsi, että viranomaiset olivat olleet vaikean dilemman edessä. Heidän oli pitänyt punnita eri vaihtoehdot suojellen gibraltarilaisia ja käyttäen samalla mahdollisimman vähän voimakeinoja terroristiepäiltyjen kiinnisaamiseksi.

Kaikki sotilaat myönsivät ampuneensa niin kauan kunnes epäillyt olivat kuolleet. Tämän he tekivät turvallisuussyistä. Sotilaat pelkäsivät, että epäillyt olisivat voineet painaa pommin räjäyttävän kaukosäätimen nappia ja näin ollen vahingoittaa kansalaisia. Tuomioistuin uskoi, että sotilaat todella ampuivat siinä uskossa, että se oli välttämätöntä säästääkseen ihmishenkiä. He olivat saaneet käskyn esimiehiltään. Tuomioistuin kuitenkin epäili niitä perusteita, joiden mukaan esimiehet olivat ampumiskäskyn antaneet.

EIT kyseenalaisti myös sen, ettei epäiltyjä oltu pysäytetty jo siinä vaiheessa kun he saapuivat Gibraltarille. Lisäksi tuomioistuin totesi, että viranomaisilla oli huomattavan paljon virheellistä tietoa mahdollisesta terrori-iskusta.

Näin ollen tuomioistuin totesi, että terroristiepäiltyjen tappaminen oli ollut aiheetonta. EIT tuomitsi Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin 2 artiklan (oikeus elämään) nojalla syyllisiksi Gibraltarin tapahtumiin.

Katso koko tapaus englanniksi:
http://cmiskp.echr.coe.int/tkp197/view.asp?action=html&documentId=695820&portal=hbkm&source=externalbydocnumber&table=F69A27FD8FB86142BF01C1166DEA398649

 

3. Kysymys kotimaassaan kuolemaantuomitun ulkomaalaisen palautuksesta synnyinmaahansa


Tapaus Bader ja muut v. Ruotsi
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2005

Tapauksen kuvaus

Syyrialaiset Kamal Bader Muhammad Kurdi sekä Hamida Abdilhamid Mohammad Kanbor hakivat useaan kertaan Ruotsista turvapaikkaa elokuussa 2002 kahden alaikäisen lapsensa kanssa. Kaikki hakemukset hylättiin ja perhe määrättiin palautettavaksi kotimaahansa. Tammikuussa 2004 he lähettivät uuden hakemuksen Ruotsin ulkomaalaislautakuntaan pyytäen tätä viivästyttämään päätöksen toimeenpanoa.

Perhe vetosi Syyriassa tehtyyn päätökseen, jonka mukaan Bader oli osasyyllinen sisarensa miehen murhaan ja näin ollen tuomittu kotimaassansa kuolemaan. Syyriassa tehdyn tuomion mukaan Bader oli yhdessä veljensä kanssa uhannut lankonsa henkeä useasti. Tämä oli heidän mukaansa maksanut liian vähän myötäjäisiä ja näin ollen loukannut perheen kunniaa. Marraskuussa 1998 Baderin veli oli ampunut lankoa aseella, jonka Bader oli hänelle hankkinut. Miehet olivat yhdessä suunnitelleet murhan. Tuomio oli langetettu syytetyn ollessa jo poissa maasta. Syyrian tuomioistuimen mukaan tapaus voitaisiin mahdollisesti käsitellä uudelleen Baderin ollessa paikalla.

Ruotsin ulkomaalaislautakunta hylkäsi Baderin perheen hakemuksen. Lautakunta selvitti asiaa paikallisen asianajajan kanssa ja tuli siihen tulokseen, että tapaus tulisi uudelleen käsittelyyn Syyriassa Baderin läsnä ollessa. Selvityksen mukaan Bader ei saisi kuolemanrangaistusta, mikäli hänet tuomittaisiin uudelleen, sillä kyseessä oli kunniarikos, joka nähtiin lieventävänä asianhaarana. Karkotusmääräyksen täytäntöönpanoa päätettiin lykätä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) kehotuksen johdosta.

Valitus EIT:lle

Bader valitti tuomiosta EIT:lle vedoten sopimuksen 2 (oikeus elämään) ja 3 artiklaan (kidutuksen kielto). Baderin mielestä pidättämisen ja kuolemantuomion riski olisivat suuret, mikäli hänet karkotettaisiin Ruotsista takaisin Syyriaan.

 

EIT:n päätös

Tuomioistuin teki päätöksen, jonka mukaan Ruotsin hallituksella ei ollut takeita siitä, että juttu käsiteltäisiin uudelleen Syyrian oikeudessa. Mikäli tapaus tulisi uudelleen käsittelyyn, ei Ruotsi voinut myöskään taata sitä, ettei yleinen syyttäjä tulisi vaatimaan Baderille kuolemantuomiota. Kuolemantuomioiden täytäntöönpanon riskiä oli vaikea arvioida Syyriassa myös siitä syystä, että niiden määrästä ja toteutuksesta ei ollut saatavilla julkisia tietoja.

Aikaisempi oikeudenkäynti oli käyty ilman syytetyn tai hänen asianajajansa kuulemista. Baderin oikeus puolustautua oli siis törkeästi evätty. Tämä luonnollisesti lisäsi hänen pelkoaan joutumisesta uuteen epäoikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Näin ollen EIT katsoi, että Baderin lähettäminen kotimaahansa saattaisi hänet todellisen riskin vaaraan. EIT oli yksimielisesti sitä mieltä, että valittajien karkottaminen Syyriaan perustaisi Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 2 (oikeus elämään) ja 3 artiklan (kidutuksen kielto) rikkomuksen.

Katso koko päätös englanniksi:
http://cmiskp.echr.coe.int/tkp197/view.asp?action=html&documentId=801661&portal=hbkm&source=externalbydocnumber&table=F69A27FD8FB86142BF01C1166DEA398649


Ihmisoikeudet.net on Amnestyn Suomen osaston, Ihmisoikeusliiton, Suomen YK-liiton ja Maailma.netin yhteistyöhanke.
Yhteistyökumppaneina lisäksi useita suomalaisia kansalaisjärjestöjä ja opettajatyöryhmiä.
Hanketta ovat rahoittaneet opetusministeriö, opetushallitus ja ulkoasiainministeriö