Kansalais- ja poliittisten oikeuksien yleissopimus

 

Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimus (KP-sopimus) käsittelee tarkemmin ihmisoikeuksien julistuksessa mainittuja kansalais- ja poliittisia oikeuksia. Niitä ovat oikeus elämään, yksityisyyteen, oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ilmaisunvapaus, uskonnonvapaus, vapaus kidutuksesta ja tasavertaisuus lain edessä.

KP-sopimuksen mukaan joistakin oikeuksista voidaan poiketa "kansakunnan olemassaoloa uhkaavan yleisen hätätilan aikana" sillä ehdolla, että poikkeaminen ei merkitse rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon tai yhteiskunnalliseen syntyperään perustuvaa syrjintää. Jos jokin maa haluaa poiketa oikeuksista hätätilan perusteella, tulee sen heti ilmoittaa asiasta YK:n pääsihteerille. Hätätilat luovat valitettavasti hyvin usein olosuhteet, joissa tapahtuu räikeitä ihmisoikeusloukkauksia.

Yleissopimuksen mukaan missään oloissa, rauhan tai sodan aikana, ei ole kuitenkaan sallittua poiketa seuraavista perustavanlaatuisista oikeuksista: oikeus elämään, oikeus tulla tunnustetuksi kaikkialla henkilöksi oikeudellisessa mielessä, vapaus kidutuksesta ja orjuudesta, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, oikeus olla tulematta vangituksi vain sillä perusteella, että ei kykene täyttämään sopimusvelvoitusta, ja oikeus olla tulematta syytetyksi rikoksesta, joka ei ollut tekohetkellä rikos.

Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimukseen kuuluu kiinteästi oikeuksien toteutumisen valvontajärjestelmä. Sopimuksen 28. artiklassa säädetään ihmisoikeuskomiteasta, joka valvoo sopimuksen toimeenpanoa monin tavoin, muun muassa ottamalla vastaan yksilövalituksia.

Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.


Ihmisoikeudet.net on Amnestyn Suomen osaston, Ihmisoikeusliiton, Suomen YK-liiton ja Maailma.netin yhteistyöhanke.
Yhteistyökumppaneina lisäksi useita suomalaisia kansalaisjärjestöjä ja opettajatyöryhmiä.
Hanketta ovat rahoittaneet opetusministeriö, opetushallitus ja ulkoasiainministeriö