YK:n ihmisoikeussopimukset

 

YK:n ihmisoikeusjärjestelmän perustan muodostavat:

  • Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966) 1976 sopimus
  • Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (1966) 1976 sopimus

 

Perustaa täydentävät eri aloja koskevat yleissopimukset,

Tärkeimmät ja laajimmin hyväksytyt ovat:

  • Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (1965) 1970 sopimus
  • Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (1979) 1986 sopimus
  • Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus (1984) 1989 sopimus
  • Yleissopimus lapsen oikeuksista (1989) 1991 sopimus

 

Sopimukset sitovat valtioita

Kansainväliset yleissopimukset sitovat laillisesti niitä valtioita, jotka ovat paitsi allekirjoittaneet sopimukset myös ratifioineet ne eli sisällyttäneet sopimukset omaan lainsäädäntöönsä. Käytännön toteutus kuitenkin vaihtelee maittain. Monet valtiot, esimerkiksi kaikki Pohjoismaat, ovat laatineet oman lainsäädäntönsä yleissopimusten sisältöä vastaavaksi eli ne ovat inkorporoineet sopimukset. Kaikki valtiot eivät kuitenkaan ole näin tehneet.

Julistus on sen sijaan asiakirja, jonka allekirjoittaneet maat ovat ilmaisseet hyväksyntänsä asiakirjan pyrkimyksille ja periaatteille. Julistus on moraalisesti velvoittava, mutta se ei ole varsinaisesti oikeudellisesti sitova.

Perustuu tekstiin Kuusjärvi: Ihmisoikeudet ja kehitys.

 


 


Ihmisoikeudet.net on Amnestyn Suomen osaston, Ihmisoikeusliiton, Suomen YK-liiton ja Maailma.netin yhteistyöhanke.
Yhteistyökumppaneina lisäksi useita suomalaisia kansalaisjärjestöjä ja opettajatyöryhmiä.
Hanketta ovat rahoittaneet opetusministeriö, opetushallitus ja ulkoasiainministeriö