YK:n yleiskokous hyväksyi kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen vuonna 1979. Sopimuksesta käytetään myös nimeä naisten oikeuksien sopimus.

Sopimuksen tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista naisten osalta. Sopimus sisältää säännöksiä muun muassa kansalaisuudesta, koulutuksesta, työelämään osallistumisesta, terveydenhuollosta sekä naisten taloudellisista oikeuksista.

Sopimuksessa kiinnitetään erityistä huomioita naisten osuuteen päätöksenteossa, naisen oikeuteen säilyttää kansalaisuutensa avioliitossa, naisten ja miesten tasa-arvoon koulutuksessa ja työelämässä sekä perhesuhteisiin liittyvissä asioissa.

Sopimuksen keskeinen lähtökohta on naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltäminen. Syrjinnän katsotaan loukkaavan naisten tasa-arvoisten oikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteita. Sopimuksessa huomioidaan myös perinteisten sukupuoliroolien rajoittava vaikutus naisten elämään.

Sopimukseen liittyneet valtiot ovat velvoitettuja kehittämään kansallista lainsäädäntöään naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi sekä muuttamaan kulttuurisidonnaisia tapoja naisten aseman parantamiseksi.

Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1986.

Vuonna 1992 naisten oikeuksien sopimusta täydennettiin suosituksella, jonka mukaan syrjinnän käsite sisältää myös naisiin kohdistuvan väkivallan.

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja astui voimaan 1999.

Naisten oikeuksien sopimuksen valvonta

Naisten oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa valvova komitea koostuu 23 riippumattomasta asiantuntijajäsenestä.

Sopimukseen sitoutuneet valtiot raportoivat komitealle neljän vuoden välein sopimusvelvoitteiden toteutumisesta eri hallinnonaloilla. Komitea antaa päätelmänsä ja suosituksensa hallitusten raporttien ja muiden tarvittavien asiakirjojen ja selvitysten käsittelemisen jälkeen.

Vuodesta 2000 lähtien komitea on voinut käynnistää myös omia tutkimuksia epäillessään, että naisten oikeuksia on loukattu systemaattisesti tai vakavasti.

Yksilönvalitus

Sopimuksen lisäpöytäkirjan nojalla komitea voi vastaanottaa valituksia myös yksityishenkilöiltä. Ennen valituksen jättämistä tulee kaikki kansalliset oikeussuojakeinot olla käytetty. Valituksen kohteena olevan valtion tulee olla hyväksynyt lisäpöytäkirja.