Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus hyväksytiiin YK:n yleiskokouksessa 10.12.1984. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 26.6.1987 sen jälkeen, kun sen oli ratifioinut 20 valtiota. Vuoteen 2016 mennessä sopimuksen oli ratifioinut 158 valtiota.

Sopimusvaltiot sitoutuvat tehokkaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja oikeudellisiin toimiin kidutuksen estämiseksi ja sen tekemiseksi rangaistavaksi. Yleissopimus ei salli poikkeamia, kidustus ei ole sallittua missään olosuhteissa.

Sopimus sisältää määräyksiä myös yleismaailmallisen rikoslainkäytön luomiseksi. Tämän perusteella valtioiden tulee sitoutua karkottamaan tai asettamaan syytteeseen kidustukseen syyllistyneet henkilöt.

Sopimusvaltioilla on lisäksi oltava oikeudelliset säädökset kidutuksen uhrien oikeudenmukaisen kohtelun turvaamiseksi sekä ja riittävän hyvityksen ja kuntoutuksen järjestämiseksi.

Kidutuksen vastaisen sopimuksen valinnainen pöytäkirja kansallisesta ja kansainvälisestä valvontajärjestelmästä astui voimaan vuonna 2002. Pöytäkirjalla perustettiin kidutuksen vastaisen komitean alakomitea. Alakomitean edustajat voivat  vierailla paikoissa, joissa pidetään tai voidaan pitää vapaudenriiston kohteeksi joutuneita henkilöitä. Valtiot myös velvoitettiin nimeämään tai perustamaan kansallinen valvontajärjestelmä kidutuksen ehkäisemiseksi. Suomessa asiasta vastaa eduskunnan oikeusasiamies.

Kidutuksen vastainen komitea valvoo sopimusta

Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltävällä yleissopimuksen toimeenpanoa valvoo kidutuksen vastainen komitea. Sopimusvaltiot valitsevat jäsenet suljetulla lippuäänestyksellä valtioiden asettamista ehdokkaista. Valitut ovat riippumattomia asiantuntijoita eivätkä edusta omaa valtiotaan.

Komitea valvoaa sopimuksen täytäntöönpanoa tarkastelemalla sopimusvaltioiden toimittamia määräaikaisraportteja. Komitealle voi jäättää myös yksilövalituksia, mikäli kaikki kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty. Ilmoituksia voivat tehdä myös valtiot toisistaan, jos molemmat ovat hyväksyneet menettelyn.

Komitea voi tarvittaessa tehdä luottamuksellisia tutkimuksia sopimusvaltion väitetystä järjestelmällisestä kidutuksesta. Havainnot on toimitettava tutkimuksen kohteena olevalle sopimusvaltiolle, ja tiivistelmä tutkimuksista voidaan sopimusvaltion kuulemisen jälkeen sisällyttää komitean vuosiraporttiin, joka annetaan YK:n yleiskokoukselle.

Alueelliset kidutuksen vastaiset sopimukset

Euroopan neuvosto

Eurooppalainen yleissopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (1987) tuli voimaan 1.2.1989. Yleissopimuksella perustettiin eurooppalainen komitea kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (CPT). Se koostuu riippumattomista asiantuntijoista. Jokainen sopimusmaa on edustettuna yhdellä jäsenellä.

Sopimusvaltioiden tulee sallia komitean jäsenten vierailut maansa alueella sijaitsevissa pidätyslaitoksissa. Asiantuntijat raportoivat havainnoistaan. Kansalaisjärjestöjen antama informaatio tarjoaa tärkeää lisätietoa komitealle. Raportit lähetetään tarkastelun kohteena olevan valtion hallitukselle luottamuksellisina. Jos kyseessä oleva hallitus ei korjaa esitettyjä puutteita, voi komitea julkistaa huomautuksensa.

Amerikan valtioiden järjestö

Amerikan valtioiden järjestön OAS:n vuonna 1985 hyväksymä Amerikan valtioiden välinen kidutuksen vastainen yleissopimus tuli voimaan 1987. Amerikan valtioiden välinen toimikunta voi sopimuksen mukaan analysoida kidutuksen estämisen ja poistamisen tilaa alueella ja raportoida siitä vuosittain.