Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimus (KP-sopimus) käsittelee tarkemmin ihmisoikeuksien julistuksessa mainittuja kansalais- ja poliittisia oikeuksia.

Näitä ovat muun muassa

  • oikeus elämään
  • oikeus yksityisyyteen
  • oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
  • ilmaisunvapaus
  • uskonnonvapaus
  • kidutuksen kielto
  • tasavertaisuus lain edessä

Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1966.

Poikkeamat hätätilan aikana

KP-sopimuksen mukaan  ”kansakunnan olemassaoloa uhkaavan yleisen hätätilan aikana”  joistakin mainituista oikeuksista voidaan poiketa. Poikkeaminen ei saa kuitenkaan aiheuttaa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon tai yhteiskunnalliseen syntyperään perustuvaa syrjintää. Poikkeustapauksista tulee aina ilmoittaa YK:n pääsihteerille.

Sopimuksen mukaan missään olosuhteissa, edes kansakunnan olemassaoloa uhkaavan yleisen hätätilan aikana, ei ole sallittua poiketa seuraavista perustavanlaatuisista oikeuksista:

  • oikeus elämään (artikla 6)
  • kidutuksen sekä julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kielto (7 artikla)
  • lääketieteelliseen tai tieteelliseen kokeeseen alistamisen kielto ilman henkilön suostumusta (7 artikla)
  • orjuuden, orjakaupan ja maaorjuuden kielto (8 artikla)
  • oikeus olla tulematta vangituksi vain sillä perusteella, että ei kykene täyttämään sopimusvelvoitusta (artikla11)
  • oikeus olla tulematta syytetyksi rikoksesta, joka ei ollut tekohetkellä rikos (artikla 15)
  • oikeus tulla tunnustetuksi kaikkialla henkilöksi oikeudellisessa mielessä (artikla 16)
  • ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus (artikla 18)

Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimukseen kuuluu kiinteästi oikeuksien toteutumisen valvontajärjestelmä. Sopimuksen 28. artiklassa säädetään ihmisoikeuskomiteasta, joka valvoo sopimuksen toimeenpanoa. Komitealle voi tehdä myös yksilövalituksia.

YK:n ihmisoikeuskomitea valvoo KP-sopimuksen toimeenpanoa

Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa valvoo YK:n ihmisoikeuskomitea (Human Rigths Committee). Komiteaan kuuluu 18 riippumatonta asiantuntijaa, jotka sopimukseen liittyneet valtiot valitsevat neljäksi vuodeksi kerrallaan.

Ihmisoikeuskomitea tutkii jäsenvaltioiden määräaikaisraportit sekä vastaanottaa ja käsittelee valtioidenvälisiä valituksia ja yksilövalituksia.

Valtioiden raportointivelvollisuus

Ihmisoikeuskomitea tutkii sopimuksen 40. artiklaan perustuvat valtoiden määräaikaisraportit. Jokaisen sopimusvaltion tulee toimittaa ensimmäinen raportti vuoden kuluessa sopimukseen liittymisestä ja sen jälkeen aina, kun komitea niin määrää. Raportit tutkitaan avoimissa istunnoissa ja kyseessä olevan valtion edustajien läsnäollessa.

Raportin käsittelyn päätteeksi komitea antaa loppukommentinsa. Kommentit sisältävät keskustelun pääkohdat sekä ehdotukset ja suositukset siitä, miten yleissopimuksen velvoitteiden toimeenpanoa tulisi vielä parantaa.

Valtioiden jättämät valitukset

Valtiot voivat jättää ihmisoikeuskomitealle tutkittavaksi toisia valtioita koskevia valituksia. Komitea voi käsitellä valituksia sillä ehdolla, että molemmat osapuolet ovat tunnustaneet komitean roolin.Toistaiseksi valtiot eivät ole jättäneet toisistaan valituksia tutkittavaksi.

Komitea raportoi työstään vuosittain YK:n yleiskokoukselle YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) kautta.

Yksilövalitukset

KP-sopimuksen valinnaisen pöytäkirjan säädöksen mukaan komitea voi vastaanottaa valituksia myös yksittäisiltä ihmisiltä. Valituksen voi tehdä sellaista  jäsenvaltiota vastaan, joka on hyväksynyt komitean toimivallan ja ratifioinut pöytäkirjan.

Valituksen voi tehdä kuka tahansa, joka väittää jäsenvaltion loukanneen hänen sopimuksessa turvattuja oikeuksiaan. Valitus tehdään aina kirjallisena. Valitusta ennen tulee asia olla käsitelty kaikissa kotimaisissa oikeusasteissa eikä se saa olla vireillä muissa kansainvälisissä menettelyissä.

Komitea tutkii asian suljetussa istunnossa, vain komitean jäsenten läsnäollessa. Mikäli komitea toteaa, että jäsenvaltio on loukannut sopimuksessa turvattuja oikeuksia, tulee jäsenvaltion ilmoittaa komitealle määräajan kuluessa, mihin toimiin se on ryhtynyt korjatakseen tilanteen. Komitea julkistaa päätöksensä ja loppupäätelmänsä.