Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (Universal Declaration of Human Rights) hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 10.12.1948. Julistuksella on ollut suuri merkitys kansainvälisen ihmisoikeussopimusjärjestelmän rakentumisessa.

Julistuksessa mainitut oikeudet ovat antaneet pohjan yli 90 YK-järjestelmässä hyväksytylle sopimukselle, julistukselle ja muille asiakirjoille. Sitä voidaankin perustellusti kutsua yhdeksi tärkeimmäksi ihmisoikeusasiakirjaksi.

Julistuksen velvoittavuus

Ihmisoikeuksien julistus on nimensä mukaisesti julistus, eikä se sinänsä ole oikeudellisesti sitova. Julistuksen voidaan kuitenkin katsoa tulleen osaksi ns. tavanomaista kansainvälistä oikeutta (customary international law), ja sitovan valtioita saavutettuaan yleismaailmallisen hyväksynnän. Velvoittavuuden puolesta puhuu myös se, että julistuksen periaatteet on vahvistettu monissa kansainvälisissä sopimuksissa.

Ihmisoikeuksien julistuksen sisältö

Ihmisoikeuksien julistuksessa on johdannon lisäksi 30 artiklaa. Johdannossa ilmaistaan muun muassa halu edistää sosiaalista kehitystä.

Artikla 1. vahvistaa kaikkien tasa-arvon ja vapauden.

Artikla 2. korostaa yhdenvertaisuutta ja kieltää syrjinnän. Julistuksen oikeudet kuuluvat jokaiselle ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Artikla 3-21 keskittyvät kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin

Artikla 3 turvaa oikeuden elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Artikla 4 kieltää orjuuden ja orjakaupan kaikki muodot.

Artikla 5 kieltää kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun.

Artiklat 6 – 8 turvaavat oikeuden tunnustettavuuteen, tasavertaisuuteen ja syrjimättömyyteen lain edessä sekä tuomioistuimissa.

Artiklat 9 – 11 koskevat vapausrangaistuksia ja oikeuskäytäntöjä.

Artiklat 12 – 13 takaavat yksityisyyden ja turvaavat oikeuden perheeseen, kotiin sekä vapaaseen liikkumiseen.

Artikla 14 takaa oikeuden hakea ja saada turvapaikka muissa maissa vainon kohteeksi joutuessa.

Artikla 15 turvaa oikeuden kansalaisuuteen.

Artikla 16 turvaa jokaiselle oikeuden perheeseen ja avioliittoon ilman minkäänlaista syrjintää.

Artikla 17 antaa jokaiselle oikeuden omistaa omaisuutta ja omaisuuden suojan.

Artikla 18 turvaa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden.

Artiklat 19 – 20 takaavat mielipiteen- ja sananvapauden sekä turvaavat vapaaehtoisen kokoontumis- ja yhdistymisvapauden.

Artikla 21 määrittää hallitusvallan perusteeksi kansan tahdon, ja turvaa jokaiselle oikeuden osallistua ja vaikuttaa maansa hallitsemiseen. Artikla määrittää myös vapaiden vaalien sekä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden periaatteen.

Artiklat 22-27 koskevat taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

Artikla 22 oikeus sosiaaliturvaan.

Artikla 23 oikeus työhön ja oikeudenmukaisiin työoloihin.

Artikla 24 oikeus lepoon ja vapaa-aikaan sekä työaikasäätelyyn ja lomiin.

Artikla 25 oikeus riittävään elintasoon ja tarvittaessa yhteiskunnan tukeen. Artikla säätää myös erityisen tuen äideille ja lapsille.

Artikla 26 oikeus opetukseen ja opetuksen laadukkuuteen. Alkeisopetuksen on oltava maksutonta.

Artikla 28 turvaa yhteiskunnallisen järjestyksen, joka puitteissa julistuksen oikeudet voivat toteutua.

Artikla 29 nostaa keskiöön yksilön velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan.

Artikla 30 kieltää tulkitsemasta julistuksen sisältöä tarkoitustaan ja tavoitteitaan vastaan.

Lue lisää ihmisoikeusjulistuksen artikloiden sisällöistä