Toisen maailmansodan päätyttyä Euroopassa alettiin entistä voimakkaammin uskoa siihen, että rauhan säilyminen edellyttää tiivistä valtioiden välistä yhteistyötä. Yhteistyöpyrkimykset johtivat Euroopan neuvoston perustamiseen toukokuussa 1949. Euroopan neuvostoon liittyi 11 valtiota.

Seuraavan 40 vuoden kuluessa järjestöön liittyivät  kaikki läntisen Euroopan maat. Suomi liittyi Euroopan neuvostoon viimeisenä Länsi-Euroopan maana vuonna 1990. Sosialismin romahdettua neuvostoon liittyi myös entisen Neuvostoliiton alueen valtioita. Venäjä liittyi järjestöön vuonna 1996. Tällä hetkellä Euroopan neuvossa on 47 jäsenvaltiota.

Euroopan neuvoston tavoitteena on edistää jäsenvaltioidensa sosiaalista ja taloudellista kehistystä, sekä puolustaa ilmaisun-, lehdistön- ja kokoontumisvapautta sekä edistää yhdenvertaisuutta ja vähemmistöjen suojelua. Neuvosto myös auttaa jäsenmaitaan korruption ja terrorismin torjunnassa.

Ihmisoikeudet neuvoston työn ytimessä

1950-luvulla Euroopan neuvoston keskeisimmäksi toimialaksi vakiintui ihmisoikeuksien suojelu. Euroopan taloudellista yhdentymistä ryhtyi puolestaan edistämään Euroopan talousyhteisö (EEC, Suomessa ETY), josta kehittyi myöhemmin Euroopan unioni.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksilla luotiin maailmassa edelleen ainutlaatuinen ihmisoikeuksien suojajärjestelmä. Sen peruspilarit ovat Euroopan ihmisoikeussopimus (1950) ja Euroopan sosiaalinen peruskirja (1961/1996).

Euroopan ihmisoikeusopimus hyväksyttiin vuonna 1950. Sopimuksen ovat ratifioineet kaikki neuvoston jäsenvaltiot. Sopimukseen kuuluu myös lisäpöytäkirjoja, joiden ratifioiminen ei ole pakollista. Sopimuksen noudattamista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT).

Euroopan sosiaalinen peruskirja laajensi ihmisoikeuksien suojaa koskemaan myös sosiaalisia oikeuksia. Peruskirjat hyväksyttiin vuonna 1961. Sitä täydennettiin vuonna 2002.

Muita keskeisiä ihmisoikeussopimuksia ovat yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (ns. Istanbulin sopimus)  sekä tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus.

Sopimusten valvota

Neuvosto seuraa jäsenvaltioidensa edistymistä ihmisoikeuksien toteutumisen alueilla ja antaa suosituksia asiantuntijoista koostuvien itsenäisten valvontaelinten toimesta. Jokaisella on myös oikeus tehdä valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mikäli kokee viranomaisen loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksella turvattua oikeutta. Valitusta ennen tulee kaikkien kansallisten oikeussuojakeinojen olla käytetty. Valittaa voi ainoastaan sopimuksen sisältämien oikeuksien osalta.

Ihmisoikeuksiin liittyvän yhteistyön lisäksi tekee yhteistyötä myös muissa oikeudellisissa kysymyksissä. Työn tuloksena on syntynyt yli 170 jäsenvaltioita sitovaa sopimusta. Euroopan neuvostolla on myös omat toimielimensä ja kansainvälinen virkamiehistönsä.