Ihmisoikeuksien ominaisuudet
Ihmisoikeuksien tunnusmerkkejä ovat yleisyys, luovuttamattomuus ja perustavuus.
Yleisyys eli universaalisuus
Ihmisoikeuksien yleisyydellä eli universaalisuudella tarkoitetaan kahta asiaa. Yhtäältä ihmisoikeuksien universaalisuus torjuu erottelut sukupuolen, ihonvärin, yhteiskunnallisen aseman tai muun vastaavan seikan perusteella. Siksi syrjinnän kielto esiintyy ihmisoikeuksien julistuksessa (2. artikla) ja lähes kaikissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Toisaalta ihmisoikeuksien yleisyys viittaa ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen luonteeseen. Kulttuuri- ja varallisuuseroista huolimatta ihmisoikeudet ovat yhteisiä kaikkien maanosien ihmisille.
Luovuttamattomuus
Ihmisoikeuksien luovuttamattomuus liittyy ajatukseen ihmisyksilön luonnollisista oikeuksista, jotka edeltävät valtiovaltaa. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle jo hänen ihmisyytensä perusteella, eikä niitä siksi voi ottaa häneltä pois esivallan päätöksellä tai edes henkilön omalla suostumuksella. Ihmisoikeuksien luovuttamattomuuden vuoksi ihminen ei voi pätevästi luopua oikeuksistaan ja esimerkiksi myydä itseään orjaksi. Usein ihmisoikeuksista puhutaan myös jokaisen ihmisen synnynnäisinä oikeuksina.
Perustavuus
Kolmannella tunnusmerkillä eli ihmisoikeuksien perustavuudella tarkoitetaan, että vain tärkeät oikeudet ansaitsevat tulla kutsutuiksi ihmisoikeuksiksi. Ihmisoikeuksien julistuksen artiklat 1–28 sisältävät luettelon niistä oikeuksista, joita vuonna 1948 pidettiin tässä mielessä kyllin perustavina. Myöhempi ihmisoikeusasiakirjojen kehitys ei ole olennaisesti laajentanut ihmisoikeuksien piiriä. Muutamissa kohdissa julistus turvaa sellaisiakin ihmisoikeuksia, joiden suojaamisesta sitovin valtiosopimuksin on sittemmin ollut vaikea päästä yhteisymmärrykseen. Pakolaisen oikeus turvapaikkaan, yksilön oikeus kansalaisuuteen ja omaisuuden suoja ovat tällaisia oikeuksia.
Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.
