Vähemmistöoikeudet YK:ssa

Monet kansalliset, etniset, uskonnolliset ja kielelliset vähemmistöt ovat kohdanneet sortoa, alistamista ja oikeuksiensa loukkauksia eri syistä kautta historian. YK:ssa vähemmistökysymykset nousivat keskusteluun 1970-luvulla, jolloin pyrittiin myös luomaan yhteistä määritelmää vähemmistön käsitteelle.

Vähemmistöoikeuksien julistus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1992. Julistus nojaa KP-sopimuksen artiklaan 27 ja Lapsen oikeuksien sopimuksen artiklaan 30 toistaen valtioiden velvoitteen turvata alueellaan oleville eri vähemmistöille mahdollisuudet nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan ja käyttää omaa kieltään. Vähemmistöillä tulee olla tasavertaiset yhteiskunnalliset ja sivistykselliset osallistumisen mahdollisuudet ilman minkäänlaista syrjintää.

Vähemmistökysymykset ja konfliktit

Vähemmistöoikeudet nousivat maailmanpoliittisesti uudenlaisen huomion kohteeksi valtiollisten konfliktien syttyessä Euroopan mantereella Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisen seurauksena 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Jugoslavian hajoaminen 1991 käynnisti pitkän sotien sarjan, joka oli Euroopassa ensimmäinen sitten toisen maailmansodan. Monikansalliseksi luodun valtion hajoaminen sai aikaan väkivaltaisten sotien kierteen, joka päättyi vasta 2000-luvulle tultaessa. Pääasiassa etnisyyteen ja uskontoon nivoutuneet ristiriidat johtivat joukkotuhoihin, etnisiin puhdistuksiin, vainoon ja moniin rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Oikeutta sotien aikaisista rikoksista käydään edelleen.

Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan valtioiden pitkään jatkuneet konfliktit yhdessä itäisen blokin murtumisen kanssa nostivat valtioiden sisäiset, etnisyyteen ja vähemmistöstatukseen kietoutuneet väkivaltaisuudet uudelle tasolle. Maailmassa oli 1990-luvun alussa ennennäkemätön määrä valtioiden sisäisiä aseellisia konflikteja.

Monien konfliktien juuret ovat vähemmistöjen pitkäaikaisessa tyytymättömyydessä. Epätasa-arvoiset valtarakenteet ja vähemmistöjen kansallisen, kulttuurisen tai kielellisen identiteetin kieltäminen ovat johtaneet vaatimuksiin itsemääräämisoikeudesta, jopa kansallisesta itsenäisyydestä. Mikäli valtiolla ei ole riittäviä keinoja tilanteiden käristymisen ehkäisyyn ja konfliktien ratkaisuun, edessä saattaa olla väkivaltaisuuksia.

YK:n entinen pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali korosti jo vuonna 1992 raportissaan An Agenda For Peace, että etnisten, uskonnollisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja kielellisten ristiriitojen ainoa kestävä ratkaisu nojaa vahvaan ihmisoikeuksien ja erityisesti vähemmistöoikeuksien kunnioittamiseen ja niiden aktiiviseen edistämiseen. Muutoin kärjistyvät ristiriidat ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta kumpuava nationalismi saattavat uhata valtioiden koossapysymistä.