Naisten oikeuksien kehitys

Naisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaaminen ei ole ollut ongelmatonta. Sukupuolineutraali ilmaisu ihmisoikeudet “human rights” vakiintui toisen maailmansodan jälkeen. Sitä ennen perusvapaudet katsottiin kuuluviksi vain itsenäisille ja vapaille miehille. Naiset olivat pitkään vailla yleismaailmallisesti tunnustettuja oikeuksia ja yhdenvertaista asemaa miesten rinnalla.

Naisten oikeuksien maailmankonferenssit

Naisten aseman ja oikeuksien edistäminen on vaatinut pitkäjänteistä työtä. YK:ssa asia sai huomiota vasta 1970-luvulta alkaen. Vuonna 1972 YK julisti vuoden 1975 kansainväliseksi naisten vuodeksi. Samana vuonna järjestettiin myös ensimmäinen naisten asemaa käsitellyt YK:n maailmankonferenssi Mexico Cityssä.

Kansainvälistä naisten vuotta seurasi naisten vuosikymmen (1976–1985). Vuosikymmenen aikana YK:ssa neuvoteltiin kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva YK:n yleissopimus (CEDAW, 1979).

Naisten maailmankonferenssien perinne jatkui seuraavillakin vuosikymmenillä. Vuonna 1980 järjestettiin naisten maailmankonferenssi Kööpenhaminassa ja vuonna 1985 Nairobissa.

Naisten oikeuksien sopimus

Kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltävä yleissopimus hyväksyttiin YK:ssa 18.12.1979.

Sopimuksen lähtökohtana on naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltäminen kaikissa muodoissaan. Sopimuksessa syrjinnällä tarkoitetaan naisten kaikenlaista poissulkemista ja heidän oikeuksien rajoittamista.

Sopimus rikkoi ensi kertaa ihmisoikeusnormeille tyypillistä yksityisen ja julkisen elämänalueen erottelua säätelemällä muun muassa perheen sisäisiä kysymyksiä sekä pyrkimällä tasapainottamaan puolisoiden ja vanhempien keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Sopimuksen tavoitteena oli myös laajentaa ja monipuolistaa perinteisiä sukupuolirooleja.

Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus

Vuonna 1992 CEDAW-sopimusta valvova komitea täydensi sopimustekstiä suosituksella, jonka mukaan syrjintäkäsite sisältää myös naisiin kohdistuvan väkivallan. Väkivallan katsottiin merkittävästi kaventavan naisten mahdollisuuksia nauttia oikeuksistaan, ja siten se voidaan tulkita syrjinnän muodoksi.

Vuonna 1993 Wienin ihmisoikeuksien konferenssissa naisten ja lasten oikeudet tunnustettiin “yleisten ihmisoikeuksien erottamattomaksi, olennaiseksi ja jakamattomaksi osaksi”.

Pekingin julistus ja toimintaohjelma

Pekingissä järjestettiin vuonna 1995 neljäs naisten asemaa käsitellyt maailmankonferenssi. Naisten aseman parantamiseksi tehdystä työstä huolimatta siellä jouduttiin toteamaan, että naisten ja miesten eriarvoisuus jatkuu yhä sitkeänä.

Pekingissä laadittiin toimintaohjelma naisten oikeuksien toteutumista jarruttavien esteiden poistamiseksi.

Toimintaohjelman keskeisenä tavoitteena oli edistää naisten ja tyttöjen asemaa yhteiskunnan eri tasoilla ja edistää naisten oikeuksien toteutumista maailmanlaajuisesti. Valtiot sitoutuivat edistämään naisten tasa-arvoa, koulutusta, terveyttä, turvallisuutta, yhteiskunnallista ja taloudellista asemaa sekä mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Pekingissä luvattiin taata kaikille maailman naisille ja tytöille täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet ilman minkäänlaista syrjintää.

Teksti perustuu Friidu – tyttöjen ja naisten oikeudet -oppimateriaaliin.