YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989 ja se tuli kansainvälisesti voimaan 2.9.1990. Sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus, jonka ulkopuolella on vain Yhdysvallat (tilanne 1/2018).

Sopimuksen tärkein tavoite on kaikkien perusoikeuksien turvaaminen jokaiselle maailman lapselle. Erityisesti sopimus pyrkii takaamaan terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan kaikille lapsille.

Lapsen oikeuksien lyhyt historia

1948 YK:n yleiskokous hyväksyi Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Julistuksessa määritellyt oikeudet koskevat myös lapsia.

1959 YK hyväksyi lapsen oikeuksien julistuksen. Julistus ei sido allekirjoittaneita maita oikeudellisesti mutta sillä oli vahva poliittinen painoarvo. Julistuksen pohjalle rakentui myöhemmin lapsen oikeuksien sopimus.

1978 Puolan hallitus antoi YK:n ihmisoikeuskomissiolle ehdotuksen lapsen oikeuksien sopimuksesta.

1979 Kansainvälinen lasten vuosi, jolloin perustettiin työryhmä pohtimaan lasten oikeuksia ja luonnostelemaan sopimusta eri valtioilta tulleiden ehdotusten pohjalta. Seuraavien kymmenen vuoden aikana neuvoteltiin sopimuksen sisällöstä.

1989 YK:n yleiskokous hyväksyi lapsen oikeuksien sopimuksen. Se sitoo oikeudellisesti jokaista sen ratifioinutta valtiota. Sopimus vaalii lapsen oikeuksien julistuksen henkeä tarkentaen velvoitteita lasten suojelemiseksi muun muassa ympäristön saastumisen, huumeiden käytön ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön näkökulmista. Sopimus on laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus, vain USA on sopimuksen ulkopuolella (tilanne 1/2018).

1991 Suomi ratifioi lapsen oikeuksien sopimuksen. Sopimus on osa kansallista lainsäädäntöä.

1996 Yhteensä 191 valtiota, kaikki maailman valtiot USA:ta ja Somaliaa lukuun ottamatta, olivat ratifioineet lapsen oikeuksien sopimuksen. Ratifiointiaste teki siitä maailman laajimmin ratifioidun sopimusasiakirjan.

2000 YK:n yleiskokous hyväksyi sopimuksen lisäpöytäkirjat, jotka koskevat lasten osallistumista aseellisiin konflikteihin sekä lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa.

2002 Suomi ratifioi lisäpöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin.

2011 YK:ssa hyväksyttiin kolmas valinnainen lisäpöytäkirja, joka mahdollistaa yksilövalitukset sopimusta valvovalle komitealle. Lisäpöytäkirja vahvistaa sopimuksen valvontaa ja toimeenpanoa merkittävästi, sen myötä kuka tahansa lapsi voi tehdä valituksen kohtaamastaan ihmisoikeusloukkauksesta.

2012 Suomen osalta astui voimaan lisäpöytäkirja koskien lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa.

2015 Suomi ratifioi lapsen oikeuksien sopimuksen kolmannen lisäpöytäkirjan valitusmenettelystä. Se astui voimaan 12.2.2016.

2018 Lisäpöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin oli ratifioinut 167 valtiota ja lisäpöytäkirjan lapsikaupasta, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta 174 valtiota. Kolmannen lisäpöytäkirjan valitusoikeudesta on ratifointut 37 valtiota.

Perustuu tekstiin: Oikeuden aika ja Unicef.fi

Lue lisää: YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista ja lapsenoikeudet.fi

Ajankohtaista tietoa sopimusjärjestelmästä ja sopimusten voimaantulosta valtioittain YK:n ihmisoikeustoimiston sivuilta.