Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistus

Ihmisoikeuksien kansainvälisen suojelun käännekohtana pidetään Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 10.12.1948 hyväksyttyä ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta. Julistus kokosi ensimmäistä kertaa yhteen keskeisimpiä oikeuksia, joiden katsottiin olevan universaaleja ja kaikille kuuluvia.

Ihmisoikeuksien julistuksen valmistelun taustalla vaikuttivat toisen maailmansodan tapahtumat. Ihmiskunta oli käynyt läpi historiansa tuhoisimman sodan, joka oli vaatinut kymmenien miljoonien ihmisten hengen. Lisäksi taustalla vaikutti tarve ylikansallisten mekanismien luomiseksi, jotta muun muassa natsi-Saksan hallinnon toteuttamat juutalaisten järjestelmällinen tuhoaminen ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vainoaminen eivät toistuisi.

“Ei koskaan enää” oli kantavana ajatuksena, kun Yhdistyneet kansakunnat perustettiin vuonna 1945. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja maailmanrauhan turvaaminen ovat yhä järjestön keskeisiä päämääriä.

Julistuksen valmistelu ihmisoikeustoimikunnassa

”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, artikla 1

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen sisältö laadittiin vuosina 1947–1948 YK:n talous- ja sosiaalineuvoston asettamassa ihmisoikeuksien toimikunnassa. Toimikuntaa johti Yhdysvaltain presidentin puoliso Eleanor Roosevelt (1884–1962).

Vaikka länsimaiden panos oli toimikunnassa vahva, ei ihmisoikeuksien julistus edusta yksinomaan länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. Muun muassa eräät Latinalaisen Amerikan maat osallistuivat aktiivisesti julistuksen muotoiluun ja olivat jo YK:ta perustettaessa esittäneet oman luonnoksensa julistuksen tekstiksi.

Yhdistyneiden kansakuntien kolmas yleiskokous hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen joulukuun 10. päivänä 1948 yksimielisesti. Julistuksen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei äänestänyt vastaan. Kahdeksan maata pidättyi äänestämästä.

Ihmisoikeuksien julistuksen sisältö

Ihmisoikeuksien julistuksessa on johdannon lisäksi 30 artiklaa. Johdannossa ilmaistaan muun muassa halu edistää sosiaalista kehitystä.

Artikla 1. vahvistaa kaikkien tasa-arvon ja vapauden.

Artikla 2. korostaa yhdenvertaisuutta ja kieltää syrjinnän. Julistuksen oikeudet kuuluvat jokaiselle ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Artikla 3–21 keskittyvät kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin

Artikla 3 turvaa oikeuden elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Artikla 4 kieltää orjuuden ja orjakaupan kaikki muodot.

Artikla 5 kieltää kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun.

Artiklat 6–8 turvaavat oikeuden tunnustettavuuteen, tasavertaisuuteen ja syrjimättömyyteen lain edessä sekä tuomioistuimissa.

Artiklat 9–11 koskevat vapausrangaistuksia ja oikeuskäytäntöjä.

Artiklat 12–13 takaavat yksityisyyden ja turvaavat oikeuden perheeseen, kotiin sekä vapaaseen liikkumiseen.

Artikla 14 takaa oikeuden hakea ja saada turvapaikka muissa maissa vainon kohteeksi joutuessa.

Artikla 15 turvaa oikeuden kansalaisuuteen.

Artikla 16 turvaa jokaiselle oikeuden perheeseen ja avioliittoon ilman minkäänlaista syrjintää.

Artikla 17 antaa jokaiselle oikeuden omistaa omaisuutta ja omaisuuden suojan.

Artikla 18 turvaa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden.

Artiklat 19–20 takaavat mielipiteen- ja sananvapauden sekä turvaavat vapaaehtoisen kokoontumis- ja yhdistymisvapauden.

Artikla 21 määrittää hallitusvallan perusteeksi kansan tahdon, ja turvaa jokaiselle oikeuden osallistua ja vaikuttaa maansa hallitsemiseen. Artikla määrittää myös vapaiden vaalien sekä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden periaatteen.

Artiklat 22–27 koskevat taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

Artikla 22 oikeus sosiaaliturvaan.

Artikla 23 oikeus työhön ja oikeudenmukaisiin työoloihin.

Artikla 24 oikeus lepoon ja vapaa-aikaan sekä työaikasäätelyyn ja lomiin.

Artikla 25 oikeus riittävään elintasoon ja tarvittaessa yhteiskunnan tukeen. Artikla säätää myös erityisen tuen äideille ja lapsille.

Artikla 26 oikeus opetukseen ja opetuksen laadukkuuteen. Alkeisopetuksen on oltava maksutonta.

Artikla 28 turvaa yhteiskunnallisen järjestyksen, joka puitteissa julistuksen oikeudet voivat toteutua.

Artikla 29 nostaa keskiöön yksilön velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan.

Artikla 30 kieltää tulkitsemasta julistuksen sisältöä tarkoitustaan ja tavoitteitaan vastaan.

Lue lisää ihmisoikeusjulistuksen artikloiden sisällöistä

Perustuu tekstiin Martin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.

Kansainvälisen työjärjestön (ILO) piirissä solmitut sopimukset takasivat oikeuksia työväestölle ja Versaillesin rauhansopimus vähemmistöille. Nämä sopimukset eivät kuitenkaan kattaneet ihmisoikeuksia siinä laajuudessa kuin Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus.

Perustuu tekstiin Martin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.