Mitä on syrjintä?

Ihmisoikeuksien universaalisuudesta (yleismaailmallisuudesta) seuraa, että ihmisoikeuksia loukataan aina, jos yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohdellaan ilman hyväksyttävää perustetta eri tavoin kuin toisia samassa asemassa olevia. Syrjintää ei siis ole kaikki erilainen kohtelu, vaan erottelu, joka kohdistuu a) samassa asemassa oleviin ihmisiin b) ilman hyväksyttävää tarkoitusperää.

Samassa asemassa olevia ihmisiä ovat esimerkiksi työnhakijat, julkisten palvelujen käyttäjät tai asevelvolliset. Jos jonkin tällaisen henkilöryhmän sisällä tehdään erotteluja, niille on esitettävä ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä perustelu. Muutoin on kyse syrjinnästä. Sen sijaan syrjinnästä ei välttämättä ole kysymys, jos selvästi eri asemassa olevat ihmiset kokevat tulevansa kohdelluiksi eri tavoin – esimerkiksi jos yliopistossa opiskelevan opintotuki on pienempi kuin samanikäisen työttömän henkilön saama työttömyysturva.

Erityisen herkästi erottelua pidetään syrjivänä, jos sen taustalla on syrjivä tarkoitusperä. Esimerkiksi ravintolan asiakkaiden erottelu ihonvärin perusteella tai työnhakijoiden karsinta sukupuolen perusteella ovat ilmeisiä syrjintätilanteita. Mutta myös erottelun syrjivä vaikutus ilman syrjivää tarkoitusperää voi muuttaa sen syrjinnäksi: esimerkiksi jos kauppaan tai ravintolaan on mahdoton päästä pyörätuolilla. Joskus käytetään termejä välitön ja välillinen syrjintä näiden tilanteiden erottamiseksi.

Syrjinnän kielto ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset:

Eräät YK:n ihmisoikeussopimukset on laadittu nimenomaan syrjinnän torjumiseksi. Sopimuksista voidaan mainita rotusyrjinnän vastainen yleissopimus sekä naisten oikeuksien sopimus. Myös yleisiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyy syrjinnän kieltävä artikla. Sellainen on sekä kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksessa että taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksessa.

Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksen artikla 26 menee kaikkein pisimmälle, koska se on luonteeltaan itsenäinen. Yleensä ihmisoikeussopimukset kieltävät syrjinnän, joka liittyy sopimuksessa turvattuihin oikeuksiin. Artiklan 26 syrjintäkielto kieltää syrjinnän kaikilla elämänalueilla. Se on siten itsenäinen ihmisoikeus. KP-sopimuksessa kielletään erikseen myös syrjintään yllyttäminen.

Euroopan ihmisoikeussopimus:

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on myös syrjinnän kieltävä artikla.

YK:n ihmisoikeussopimukset

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

2 artikla

  1. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan ja takaamaan jokaiselle alueellaan olevalle ja oikeuspiiriinsä kuuluvalle yksilölle tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.
  2. Jokainen valtio sitoutuu perustuslakiensa mukaisessa järjestyksessä ja tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin toteuttaakseen lainsäädännöllä tai muulla tavalla tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet, jotka eivät jo ole voimassa.
  3. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu:
    • a) varmistamaan, että jokaisella henkilöllä, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on käytettävissään tehokas oikeuskeino, vaikka loukkauksen olisivat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt;
    • b) varmistamaan, että se joka turvautuu sellaiseen oikeuskeinoon, saa oikeutensa ratkaistuksi toimivaltaisen oikeudellisen, hallinnollisen tai lakiasäätävän viranomaisen tai muun valtion oikeusjärjestyksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen toimesta, sekä kehittämään oikeuskeinojen käyttömahdollisuuksia;
    • c) varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset panevat täytäntöön sellaisten oikeuskeinojen perusteella annetut päätökset.

20. artikla

  1. Kaikki propaganda sodan puolesta on kiellettävä lailla.
  2. Kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kiellettävä lailla.

26. artikla

Kaikki ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan. Tässä suhteessa lain tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille yhtäläinen ja tehokas suojelu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää vastaan.

Yleissopimus taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista

2. artikla

  1. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio sitoutuu sekä erikseen että varsinkin talouden ja tekniikan alalla kansainvälisen avun ja yhteistoiminnan kautta täysimääräisesti käytettävissä olevien voimavarojensa mukaan ryhtymään toimenpiteisiin kaikin soveltuvin keinoin ja varsinkin lainsäädäntötoimenpitein tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksiensa toteuttamiseksi asteittain kokonaisuudessaan.
  2. Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan, että tässä yleissopimuksessa mainittuja oikeuksia käytetään ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa syrjintää.
  3. Kehitysmaat voivat ottaen asianmukaisesti huomioon ihmisoikeudet ja kansantaloutensa määrätä, missä laajuudessa ne tulevat takaamaan tässä yleissopimuksessa tunnustettu taloudelliset oikeudet muukalaisille.

Euroopan ihmisoikeussopimus

14. artikla

Syrjinnän kielto

Tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

Syrjinnän kielto – ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

+1. Kysymys seksuaalivähemmistöön kuuluvan naisen oikeudesta adoptoida lapsi

Tapaus E.B. v. Ranska
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 2008

Tapauksen kuvaus

E.B. on ranskalainen nainen. Hän toimii sairaanhoitokoulun opettajana ja vuodesta 1990 lähtien hän on asunut R:n kanssa. Myös R. on nainen ja ammatiltaan hän on psykologi.

Helmikuussa 1998 E.B. pyysi Ranskan sosiaalivirastolta lupaa lapsen adoptointiin. Prosessin ollessa jo käynnissä hän ilmoitti viranomaisille seksuaalisesta suuntautumisestaan ja vakituisesta suhteestaan R:ään.

Marraskuussa 1998 sosiaalityöntekijä ja psykologi tulivat erilaisten selvitysten myötä siihen tulokseen, ettei E.B. olisi kykenevä hoitamaan lasta. Adoptio evättiin, jonka jälkeen E.B. valitti päätöksestä tuloksetta. Syyksi kielteiselle päätökselle kerrottiin isähahmon puuttuminen lapsen elämästä ja R:n epäselvä sitoutuminen suunniteltuun adoptioon.

E.B. valitti hallinto-oikeudelle, joka kumosi aiemman päätöksen. Hallintoylioikeus kuitenkin lopulta kumosi alemman hallinto-oikeuden päätöksen. Ylioikeuden mukaan oikeudenpäätökseen eivät vaikuttaneet E.B:n elämäntavat.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

E.B. valitti päätöksestä EIT:lle joulukuussa 2002. Nojaten 14 (syrjinnän kielto) artiklaan yhdessä 8 artiklan (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) kanssa E.B. syytti Ranskaa siitä, että hakemuksensa alkuvaiheilla häntä oli syrjitty seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi ja hänen yksityiselämäänsä oli puututtu.

EIT:n päätös

Tuomioistuin totesi, että Ranskan viranomaiset olivat alun perin päätyneet kielteiseen ratkaisuun E.B:n adoptiohakemuksen kohdalla kahdesta syystä: isähahmon puuttumisen ja R:n epäselvän asennoitumisen vuoksi.

EIT huomautti, että Ranskan lainsäädäntö salli naimattoman henkilön oikeuden adoptioon. Näin ollen oli epäolennaista puuttua valittajan kumppanin suhtautumiseen, sillä E.B:llä oli oikeus adoptoida lapsi ilman kumppania.

EIT:n mukaan Ranskan huoli isähahmon puuttumisesta lapsen elämässä saattoi joissakin adoptiotapauksissa olla aiheellinen. Tämä kuitenkin saattoi olla ristiriidassa Ranskan lain kanssa, sillä kuten EIT oli jo todennut, naimattomalla henkilöllä oli Ranskassa oikeus hakea lupaa adoptioon.

Tuomioistuin katsoi, että Ranskan päätös evätä E.B:ltä oikeus adoptioon oli mahdollisesti tehty mielivaltaisesti. EIT:n mukaan todellinen syy kielteiseen päätökseen saattoi olla E.B:n homoseksuaalisuus ja isähahmon puuttumista oli käytetty tekosyynä. Ranskan oikeuden lausunnoissa mainittiin E.B:n ”elämäntyylin” vaikutukset päätökseen. Tuomioistuin totesi tämän voivan tarkoittaa joko valittajan seksuaalista suuntautumista tai sitä, että hän oli naimaton nainen.

Ranskan lain mukaan nämä seikat eivät kuitenkaan saaneet vaikuttaa adoptiopäätökseen. Niinpä EIT tuomitsi Ranskan syyllistyneeksi syrjintään ja yksityiselämään puuttumiseen. Ranska määrättiin maksavaksi E.B:lle 10 000 euroa korvauksia aineettomasta vahingosta ja 14 528 euroa oikeudenkäyntikuluista.

Katso koko päätös englanniksi.

+2. Kysymys romanilasten syrjinnästä tapauksessa, jossa testien perusteella valittuja oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia sijoitettiin erityiskouluihin

Tapaus D. H. ja muut v. Tšekin tasavalta
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2007

Tapauksen kuvaus

18 Tšekin tasavallan kansalaista (syntyneet vuosien 1985 ja 1991 välillä), jotka ovat etniseltä alkuperältään romaneja, kokivat tulleensa syrjityiksi kouluissa etnisen taustansa vuoksi. Heidän älyllinen kapasiteettinsa testattiin Ostravan alueen kouluissa ja tulosten mukaan heidät sijoitettiin oppimisvaikeuksista kärsivien lasten erityiskouluihin. Siirto tapahtui asianomaisen koulun rehtorin päätöksestä, lapsen vanhemman tai muun holhoojan suostumuksella.

Kyseisistä lapsista 14 uskoi testien olleen epäluotettavia ja lisäksi he olivat sitä mieltä, ettei heidän vanhemmilleen oltu kerrottu riittävän selvästi, mihin heidän suostumuksensa johtaa. Ostravan opetusviranomaisten mukaan lasten siirto oli toteutettu lainmukaisesti.

Lapsista 12 valitti asiasta perustuslakituomioistuimeen. Heidän mukaansa lasten siirtäminen erityiskouluun oli johtanut rasistiseen syrjintään. Yleiseksi käytännöksi oli muodostunut se, että romanilapset kävivät erityiskoulua kun taas valtaväestö kävi tavallista peruskoulua. Lasten valitus hylättiin.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

18 oppilasta teki EIT:lle valituksen huhtikuussa 2000. He kokivat tulleensa syrjityiksi romanialkuperänsä vuoksi, koska oikeus koulutukseen ei heidän kohdallaan toteutunut. He valittivat sopimuksen 14 artiklan (syrjinnän kielto) yhdessä 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan (oikeus koulutukseen) kanssa.

EIT:n päätös

Tuomioistuin totesi, että muun muassa rankan historiansa vuoksi romaneista oli tullut helposti syrjitty ja haavoittuvainen vähemmistöryhmä Tšekin tasavallassa. Näin ollen he tarvitsivat erityissuojelua myös koulutukseen liittyvissä asioissa.

Valittajat osoittivat, kuinka tilastojen mukaan yli puolet Ostravan erityiskoulujen oppilaista oli alkuperältään romaneja ja vuonna 1999 joissakin kouluissa jopa 80–90 %. Vaikka tarkkoja tilastoja romanitaustaisten lasten määrästä erityiskouluissa oli vaikea saada, tuomioistuin huomioi, että määrä oli kohtuuton ja sen nähtiin johtuvan romanien epäsuorasta syrjinnästä.

Psykologisissa älykkyystesteissä, joihin kaikki oppilaat kouluissa laitettiin, testattiin myös lapsen kielellinen kompetenssi. Tuomioistuimen selvityksen mukaan testit oli suunniteltu valtaväestöä silmällä pitäen ja niitä arvioitaessa ei otettu huomioon romanilasten erityispiirteitä. EIT totesi, että romanilasten lähettäminen erityiskouluihin oli lähes automaattista ja se tapahtui ilman objektiivista perustetta. Lapsia ei siis ollut lähetetty uuteen kouluun asiaankuuluvan psykologisen tai pedagogisen häiriön vuoksi vaan todellinen syy oli heidän etninen alkuperänsä. Testien tutkimusmenetelmiä tuli siis muuttaa, jotta jokaisen lapsen todelliset kyvyt analysoitaisiin asianmukaisella tavalla.

EIT katsoi, että Tšekki oli rikkonut sopimuksen 14 artiklaa (syrjinnän kielto) ja se myönsi jokaiselle valittajalle 4 000 euroa korvaukseksi aineettomasta vahingosta. Lisäksi valittajille tuli yhteensä maksaa muista kuluista 10 000 euron korvaus.

Uuden lain mukaan Tšekin tasavallassa ei ole enää erityiskouluja. Kaikki oppilaat käyvät nykyään normaalia peruskoulua, myös sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat lapset.

Lue koko päätös englanniksi.

+3. Kysymys avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isän syrjinnästä tapauksessa, jossa isältä evättiin yhteishuoltajuus lapseen

Tapaus Zaunegger v. Saksa
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2009

Tapauksen kuvaus

Horst Zaunegger on vuonna 1995 avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isä. Lapsen syntymän aikaan Zaunegger asui lapsen äidin kanssa vuoteen 1998 saakka, jolloin parille tuli ero. Lapsi jäi asumaan isänsä luokse vuoteen 2001 asti, jolloin lapsi muutti äitinsä luo. Vanhemmat solmivat sosiaaliviraston avulla sopimuksen, jonka mukaan isä sai oikeuden tavata lastaan säännöllisesti. Lapsen äiti sai kokonaan huoltajuuden, eikä suostunut Zauneggerin ehdottamaan yhteishuoltajuuteen.

Zaunegger haki lapsen yhteishuoltajuutta oikeudessa. Oikeus hylkäsi hakemuksen, sillä tapaus ei täyttänyt Saksan lainsäädännön vaatimuksia yhteishuoltajuuden sopimisesta. Saksan laissa lapselle voidaan määrätä yhteishuoltajuus ainoastaan, jos lapsi on syntynyt avioliitossa tai jos vanhemmat yhdessä sopivat yhteishuoltajuudesta. Yhteishuoltajuuden voi saada myös oikeuden päätöksellä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että siihen on toisen vanhemman suostumus. Zaunegger valitti päätöksestä Saksassa, mutta valitukset hylättiin.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

Zaunegger valitti päätöksestä EIT:lle. Hänen mukaansa Saksan laki syrji sukupuolen perusteella avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten isiä. Avioliitossa syntyneiden lasten isillä oli paremmat oikeudet lapsiinsa. Zaunegger nojasi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklaan (syrjinnän kielto) yhdessä 8 artiklan (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) kanssa.

EIT:n päätös

Tuomioistuin totesi, että Zaunegger oli saanut Saksan oikeudessa toisenlaista kohtelua kuin hän olisi saanut, jos olisi ollut naimisissa lapsen äidin kanssa. Myös naimattomalla äidillä ja naimattomalla isällä oli erilaiset oikeudet lapsiinsa. Nämä seikat olivat kuitenkin täysin Saksan lain mukaisia ja niiden tarkoitus oli valvoa avioliiton ulkopuolelle syntyneen lapsen etuja ja määritellä tämän laillinen huoltaja välttäen riitatilanteita.

Tuomioistuimen mukaan oli olemassa päteviä syitä, jolloin aviottoman lapsen isältä voitiin kieltää osallistuminen lapsensa huoltajuuteen. Nämä syyt liittyivät lapsen edun ajamiseen. Eräs syy oli esimerkiksi vanhempien välisen kommunikaation puute, joka voisi vahingoittaa lapsen hyvinvointia. Zauneggerin tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse tällaisesta syystä, sillä hän oli osoittanut jatkuvaa mielenkiintoa lapsensa hoitoon liittyvissä asioissa.

EIT ei ollut samaa mieltä Saksan perustuslakituomioistuimen kanssa siitä, että äidin tahdon vastainen yhteishuoltajuus tapauksissa, joissa lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella, olisi lähtökohtaisesti lapsen edun vastaista. Tuomioistuimen mukaan Zaunegger sai erilaista kohtelua kuin olisi saanut, jos olisi ollut lapsen äiti tai jos hän olisi ollut naimisissa lapsen äidin kanssa. Näin ollen se katsoi Saksan syrjineen Zauneggeria perusteettomasti ja 14 artiklaa (syrjinnän kielto) oli rikottu yhdessä 8 artiklan (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) kanssa.

EIT ei määrännyt Saksan liittotasavaltaa maksamaan korvauskuluja Zauneggerille aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, sillä loukkauksen toteaminen oli sen mukaan riittävä hyvitys. Valtion tuli kuitenkin maksaa Zauneggerille korvaukset oikeudenkäynnistä aiheutuneista kuluista.

Katso koko päätös englanniksi.