Mitä yksityis- ja perhe-elämän suoja sisältää?

Oikeus perhe- ja yksityiselämään on laaja-alainen ihmisoikeus, joka käsittää muun muassa kirje- ja puhelinsalaisuuden, kunnian suojan, tietosuojan ja oikeuden seksuaaliseen identiteettiin.

Yksityis- ja perhe-elämän suoja on kansainvälisissä sopimuksissa määritelty lyhyesti. Sitä kuitenkin sovelletaan hyvin usein ja laaja-alaisesti. Oikeus suojaa ihmistä ja hänen kotiaan ja perhettään. Tietoa kenenkään yksityisasioista ei saa myöskään mielivaltaisesti levittää eteenpäin. Lapsilla on sama oikeus yksityiselämään kuin aikuisilla: vanhemmat eivät saa luvatta penkoa lastensa henkilökohtaisia tavaroita, kuten kirjeitä, puhelinta tai päiväkirjaa.

Oikeus yksityisyyteen ja sananvapaus joutuvat usein vastakkain esimerkiksi punnittaessa sitä, mitä mediassa voi kertoa julkisuuden henkilöiden yksityiselämästä.

Yksityis- ja perhe-elämän suoja ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset

Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimus sisältää yksityis- ja perhe-elämän suojan ja lapsen oikeuksien sopimus tarkentaa, että myös lapsella on oikeus yksityisyyteensä.

Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimus korostaa, että joskus mm. yleisen turvallisuuden suojeleminen voi oikeuttaa yksityiselämään puuttumisen.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen perhe- ja yksityiselämää koskevasta 8. artiklasta on tullut eräs useimmin sovelletuista sopimusmääräyksistä. Myös Suomea koskevista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelemistä tapauksista huomattavan suuri osa on koskenut juuri perhe- ja yksityiselämän suojaa. Eräs uusi kehityssuunta on ympäristötekijöiden sisällyttäminen perhe- ja yksityiselämän suojan piiriin.

YK:n ihmisoikeussopimukset

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

17 artikla

  1. Kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä.
  2. Jokaisella on oikeus lain suojaan tällaista puuttumista tai tällaisia hyökkäyksiä vastaan.

Yleissopimus lapsen oikeuksista

16 artikla

  1. Lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettansa saa laittomasti halventaa.
  2. Lapsella on oikeus lain suojaan tällaiselta puuttumiselta ja halventamiselta.

Euroopan ihmisoikeussopimus

8 artikla

Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta

  1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.
  2. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Yksityis- ja perhe-elämän suoja – ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

+1. Kysymys julkisuuden henkilön oikeudesta yksityiselämän suojaan

Tapaus Petrenco v. Moldova
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 2010

Tapauksen kuvaus

Vuonna 2002 Anatol Petrenco oli Moldovan historioitsijoiden yhdistyksen puheenjohtaja ja yliopiston professori. Samana vuonna Moldovan hallituksen virallinen sanomalehti julkaisi artikkelin, jossa kyseenalaistettiin Petrencon ammattitaito ja annettiin ymmärtää hänen uransa olevan sen ansiota, että hän oli tehnyt yhteistyötä Neuvostoliiton salaisen palvelun kanssa.

Petrenco haastoi lehden oikeuteen kunnianloukkauksesta ja vaati lehteä julkaisemaan oikaisun. Alioikeus tuomitsi artikkelin herjaavaksi ja määräsi lehden julkaisemaan oikaisun. Ylioikeus kuitenkin kumosi päätöksen. Sen mukaan hallituksen sanomalehti oli vain julkaissut oman mielipiteensä.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

Petrenco valitti oikeuden päätöksestä EIT:lle. Hänen mukaansa artikkelin julkaisulla oli loukattu hänen mainettaan. Tuomioistuimen mukaan valitus kohdistui Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta).

EIT:n päätös

Artikkeli oli julkaistu vilkkaan yleisen keskustelun ilmapiirissä. Historioitsijoiden yhdistyksen puheenjohtajana Petrenco oli julkisuuden henkilö ja hänen tuli kestää tavallista enemmän julkista kritiikkiä. Tämän vuoksi artikkelin äänensävyä ja tahditonta kielenkäyttöä ei sinänsä voitu pitää Petrencon mainetta loukkaavina.

Artikkelin julkaisemia väitteitä Petrencon yhteyksistä Neuvostoliiton salaiseen palveluun ei kuitenkaan voitu pitää mielipiteinä. Tekstissä ne oli ilmaistu historiallisina tosiseikkoina. Moldovan alioikeus ei kuitenkaan pystynyt todistamaan niiden todenperäisyyttä. Näin ollen artikkeli oli vääristellyt todellisuutta ja se oli muodostanut spekulaatiosta tosiasian.

Tuomioistuimen mukaan artikkeli oli ylittänyt sallitun kommentoinnin rajat. Niinpä Petrencon oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta oli loukattu. Moldova määrättiin maksamaan valittajalle 1200 euroa korvaukseksi aineettomasta vahingosta ja 300 euroa oikeudenkäyntikuluista.

Katso koko päätös englanniksi.

+2. Kysymys äidin ja lapsen oikeudellisen sukulaisuussuhteen katkeamisesta tapauksessa, jossa äidin miesystävä adoptoi täysi-ikäisen, mutta vammaisen lapsen

Tapaus Emonet ja muut v. Sveitsi
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 2007

Tapauksen kuvaus

Isabelle Chantal Emonetin vanhemmat erosivat vuonna 1985. Tytön isä kuoli vuonna 1994. Vuosien 1986 ja 1992 välillä Chantal Emonet asui äitinsä Mariannick Faucherren ja tämän miesystävän Roland Emonetin kanssa.

Maaliskuussa 2001 Chantal Emonet halvaantui. Tuolloin hän oli aikuinen ja asui omillaan. Mariannick Faucherre ja Roland Emonet, jota Chantal Emonet kohteli kuin isäänsä, alkoivat pitää huolta tyttärestä. Kaikki kolme päättivät yhdessä, että Rolando Emonetin tulisi adoptoida tytär omakseen, jotta he muodostaisivat oikean perheen myös lain edessä.

Hakemus hyväksyttiin vuonna 2001. Samana vuonna perheelle ilmoitettiin, että adoptio katkaisi tyttären ja tämän biologisen äitinsä oikeudellisen siteen, sillä Isabelle Chantal Emonetista oli tullut Roland Emonetin tytär ja hän saisi myös uuden isänsä sukunimen. Sveitsin lain mukaan adoptio katkaisi lapsen oikeuden biologiseen vanhempaansa, koska Roland Emonet ja Mariannick Faucherre olivat avopuolisoita. Sveitsin lain mukaan sukulaisuussuhde ei olisi katkennut, jos pariskunta olisi ollut naimisissa.

Isabelle Chantal Emonet ja Mariannick Faucherre valittivat päätöksestä hallinto-oikeudessa ja vaativat ottolapsisuhteen purkamista, jonka oikeus purkikin. Myöhemmin kuitenkin liittotuomioistuin kumosi tämän päätöksen ja määräsi ottolapsisuhteen merkitsemistä väestörekisteriin.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

Isabelle Chantal Emonet, Mariannick Faucherre ja Roland Emonet valittivat päätöksestä EIT:lle. Heidän mukaansa Sveitsin oikeuden päätös rikkoo heidän oikeuttaan nauttia perhe- ja yksityiselämän kunnioitusta (8 artikla).

EIT:n päätös

Sveitsin hallituksen mielestä adoption tarkoituksena oli aina katkaista lapsen suhteet biologisiin vanhempiinsa. Näin lapsen integroiminen uuteen perheeseen oli huomattavasti helpompaa. Sveitsin hallituksen mukaan oikeudelliset sukulaisuussuhteet äidin ja tyttären välillä olisi voitu säilyttää joko sillä, että avopari olisi mennyt naimisiin tai sillä, etteivät he olisi ryhtyneet koko adoptioon. Sveitsin mukaan valittajien olisi pitänyt olla tietoisia adoption seurauksista, sillä heillä oli asianajaja edustajanaan Sveitsin viranomaisten edessä.

EIT totesi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) käsite perheestä koskettaa myös muiden muassa avoliitossa eläviä pariskuntia ja heidän mahdollisia lapsiaan. Toisaalta tuomioistuin huomautti, että EIS:n 8 artikla ei kosketa vanhempia ja heidän aikuisia lapsiaan ellei heidän välillään ole myös jokin muu kuin normaaleihin tunnesiteisiin perustunut riippuvuussuhde. Kyseisessä tapauksessa Chantal Emonetin vammautuminen ja jatkuva avun tarve olivat kuitenkin seikkoja, jotka muodostivat tällaisen riippuvuussuhteen.

EIT:n mukaan Sveitsi oli loukannut valittajien oikeutta nauttia perhe- ja yksityiselämän kunnioitusta, sillä Sveitsin olisi tullut ottaa huomioon valittajien erityiset sosiaaliset – ja biologiset elinolosuhteet. Tuomioistuin määräsi Sveitsin korvaamaan perheelle 5000 euroa aineettomasta vahingosta ja 12 000 euroa oikeudenkäyntikuluista.

Katso koko päätös englanniksi.

+3. Kysymys perhe-elämän suojan loukkauksesta tapauksessa, jossa insestin uhreiksi epäillyt lapset otettiin huostaan

Tapaus K.A. v. Suomi
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2003

Tapauksen kuvaus

K.A. on vuonna 1951 syntynyt suomalainen mies. Hänellä on kolme vuosina 1980, 1981 ja 1986 syntynyttä lasta yhdessä vaimonsa S:n kanssa. S:llä on mielenterveysongelmia ja hän on varhaiseläkkeellä. Tammikuussa 1992 eräs yksityishenkilö ilmoitti sosiaaliviranomaisille epäilyksensä, että pariskunnan lapsia hyväksikäytetään seksuaalisesti.

Saman vuoden helmikuussa nuorinta lasta tutkittiin viikon ajan keskussairaalan lasten osastolla, mutta hänestä ei löytynyt seksuaalisen hyväksikäytön merkkejä. Huhtikuussa asia otettiin uudelleen esille, kun hyväksikäytöstä tuli taas epäilyjä. Äidin kerrottiin näyttävän lapsilleen pornografisia filmejä, kävelevän kotona lähes alasti ja puhuvan heille seksuaalisesti peittelemättömällä kielellä. Lisäksi vanhempien kerrottiin juovan päivittäin paljon olutta.

Sosiaalityöntekijä ja kouluhoitaja haastattelivat kahta vanhinta lasta heidän vanhempiensa läsnä ollessa. Lapset myönsivät seksuaalisen hyväksikäytön kun taas vanhemmat kielsivät sen. Hyväksikäytöstä löytyi näyttöä ja lapset otettiin huostaan. Vanhemmat valittivat huostaanottopäätöksestä. Poliisi ei missään vaiheessa tutkinut tapausta.

Vuosina 1998 ja 1999 pariskunnan vanhempien lasten huostaanotot päättyivät, kun nuoret tulivat täysi-ikäisiksi. Vuonna 2000 vanhemmat pyysivät taas huostaanoton päättämistä nuorimman poikansa kohdalla. Huostaanottoa ei lopetettu.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT)

K.A. valitti sitä, että hänen lapsensa oli sijoitettu sijaisperheisiin. Hänen mukaansa se prosessi, joka johti huostaanottoon, rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta).

EIT:n päätös

Tuomioistuin totesi, että myös lasten vanhempia oli kuultu asiassa. K.A. oli saanut tutustua tapausta koskeviin tiedostoihin ja vanhemmat olivat tietoisia tapahtumien kulusta, vaikkei heillä ollutkaan lakimiestä apunaan. Lisäksi he olivat saaneet valittaa huostaanoton päätöstä, kuten he olivat tehneetkin. EIT totesi, ettei Suomi huostaanoton prosessin kulun osin ollut rikkonut 8 artiklaa (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta).

EIT:n mukaan sosiaaliviranomaiset eivät olleet nähneet erityistä vaivaa saattaakseen perhettä monen vuoden jälkeen takaisin yhteen. Viranomaiset eivät olleet ottaneet tapausta uudelleen harkintaan. Sen sijaan pitkäaikaisen huostaanoton oletettiin olevan ainoa vakavasti otettava vaihtoehto. Myös vanhempien ja lasten välisiä tapaamisia oli jatkuvasti rajoitettu. Näin ollen EIT katsoi, että viranomaiset olivat lujittaneet lasten suhdetta sijaisperheeseen eivätkä siis olleet yrittäneet saattaa biologisia vanhempia yhteen lastensa kanssa.

Lisäksi tuomioistuin huomioi, että K.A. oli prosessin aikana ehdottanut avioeroa S:stä, jotta K.A. saisi lapset itselleen. Johtavan sosiaalityöntekijän merkinnöissä oli maininta, jossa sanottiin, ettei avioero muuttaisi mitään, sillä lapset oli otettu pitkäaikaiseen huostaan.

EIT tuomitsi Suomen 8 artiklan (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) rikkomuksesta sillä perusteella, etteivät viranomaiset olleet yrittäneet tarpeeksi saattaa perhettä takaisin yhteen.

Katso koko päätös englanniksi.