Mitä oikeus työhön merkitsee?

 

YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-sopimus) mukaan oikeus työhön merkitsee, että jokaisella ihmisellä on vapaus hyväksyä tai valita työnsä. Jokaisella on siten vapaus hankkia toimeentulonsa sekä valita se keino ja muoto, jolla haluaa toimeentulonsa hankkia. Ketään ei voida velvoittaa hankkimaan toimeentuloaan sellaisella työllä, jota hän ei itse tahdo tehdä. Oikeuden turvatakseen valtioiden tulee tarjota koulutusta sekä muutoin varmistaa hyvät olosuhteet työllistymiselle. Lisäksi valtioiden tulee taata, ettei ketään syrjitä työelämässä. Oikeus työhön ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella on absoluuttinen ja ehdoton oikeus saada työpaikka.

Työn tulee olla ihmisarvoista. Ihmisarvoinen työ on sellaista, että se kunnioittaa henkilön perusoikeuksia ja työntekijän oikeuksia, kuten oikeutta työturvallisuuteen ja korvaukseen tehdystä työstä. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus ansaita työllään riittävä elinkeino itselleen ja perheelleen. Lisäksi työntekijän fyysistä ja henkistä koskemattomuutta tulee kunnioittaa.

Siitä huolimatta, että työnlainsäädäntö on viime vuosikymmeninä vahvistunut kaikissa maailman maissa, työhyväksikäyttöä ja työoikeuksien loukkauksia esiintyy joka puolella maailmaa.

Korkea työttömyysaste, turvallisen työn puuttuminen sekä useissa maissa vallitseva mittava eriarvoisuus ja köyhyys ovat seikkoja, joiden johdosta työntekijät voivat joutua hakeutumaan töihin markkinoiden epäviralliselle sektorille eli harmaan talouden alalle. Useimmissa maailman maissa suuri osa työntekijöistä työskentelee ilman virallista työsuhdetta sekä sen tuomia etuja ja oikeuksia. Työntekijöiden oikeuksien kannalta on ongelmallista, että harmaan talouden alalla työntekijöillä ei ole valtion tarjoamaa suojelua. Valtioiden tulisi ryhtyä toimenpiteisiin harmaalla talouden alalla toimivien työntekijöiden määrän vähentämiseksi.

Oikeus työhön ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimuksista oikeutta työhön ja oikeudenmukaisiin työoloihin käsitellään TSS-sopimuksessa. Lisäksi oikeus työhön on sisällytetty YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen (CEDAW) ja YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Naisten oikeuksien sopimus korostaa naisten oikeutta työhön tasavertaisesti miesten kanssa. Lapsen oikeuksien sopimus rajoittaa lapsilla teetettävän työn laatua ja määrää.

TSS-sopimuksen tarjoamaa suojaa täydentävät kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset. ILO on hyväksynyt lähes 200 yleissopimusta, joista useimmat sisältävät määräyksiä työn oikeuden eri osa-alueista. Lisäksi ILO:ssa on hyväksytty julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista. Perusperiaatteet ja -oikeudet rakentuvat neljän perusnormin varaan: oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksia; pakkotyön kielto; lapsityövoiman käytön kielto; ja syrjinnän kielto työelämässä. Suomi on sitoutunut useimpiin ILO:n sopimuksiin.

Työhön liittyvistä oikeuksista säädetään myös eurooppalaisissa ihmisoikeussopimuksissa. Esimerkiksi Euroopan neuvoston uudistettu sosiaalinen peruskirja määrittelee laajasti työhön liittyviä oikeuksia. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen on sisällytetty orjuuden ja pakkotyön kielto. Työhön liittyviä perusoikeuksia on painotettu myös Euroopan unionin perusoikeusjärjestelmässä. Työhön ja elinkeinovapauteen liittyvillä perusoikeuksilla on varsin keskeinen osa perusoikeuskirjassa.

Orjuus, pakkotyö ja ihmiskauppa

 

Orjuus on periaatteessa kielletty kaikkialla maailmassa. Orjuuden kiellosta huolimatta orjuudessa tai orjuuteen verrattavissa olevissa olosuhteissa elää miljoonia ihmisiä ympäri maailman.

Nykypäivänä orjuuteen verrattavissa olevia järjestelmiä ja käytäntöjä ovat esimerkiksi ihmiskauppa, velkaorjuus ja pakkotyö. Myös pakkoavioliitot ja lapsityövoiman käyttäminen voivat olla orjuuteen verrattavissa olevia järjestelmiä.

Ihmiskauppa

Ihmiskaupalla tarkoitetaan ihmisen myymistä esimerkiksi prostituutioon, seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai pakkotyöhön. Myös elinkauppa tai avioliittoon taikka adoptioon pakottaminen voi olla ihmiskauppaa.

Ihmiskauppa on yksi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista toimintamuodoista. Vaikka Suomi on syrjässä ihmiskaupan valtavirroista, ilmiö ulottuu myös Suomeen. Suomen arvioidaan olevan jopa satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulkumaa vuosittain, ja osalle myös kohdemaa.
Suomessa ihmiskauppa on määritelty rikokseksi rikoslaissa. Lisäksi Suomea velvoittavat kansainväliset ihmiskauppaa koskevat sopimukset ja Euroopan unionin ihmiskauppaa koskeva sääntely.

YK:n kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen (ns. Palermon sopimus) lisäpöytäkirja on yksi keskeisimmistä ihmiskaupan vastaisista kansainvälisistä sopimuksista. Lisäpöytäkirjan tarkoituksena on ehkäistä, torjua ja rangaista erityisesti naisia ja lapsia koskevaa ihmiskauppaa.
Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjan lisäksi Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (2005) on yksi keskeisimmistä Suomessa noudatettavista ihmiskauppaa koskevista kansainvälisistä sopimuksista.
Myös Euroopan unionin tasolla on annettu joitain ihmiskauppaa koskevia direktiivejä, kuten EU:n uhridirektiivi (2004/81/EY), EU:n ihmiskauppadirektiivi (2011/36/EU) ja EU:n uhridirektiivi (2012/20/EU).

Velkaorjuus

Velkaorjuus tarkoittaa velan takaisinmaksua työllä. Velkaorjuudella on monia muotoja, joista monet kätkevät suhteen riistonomaisen luonteen. Velkaorjuutta esiintyy eri puolilla maailmaa, ja se liittyy pääosin maatalouteen ja siirtotyövoimaan. Velkaorjuus on usein järjestäytynyttä. Järjestäytyneisyys takaa sen, ettei orjuuteen sidotuilla ihmisillä käytännössä ole mahdollisuutta puolustautua. Jos velka ei tule maksetuksi, velkaorjuus voi pahimmillaan johtaa vanhemmilta lapselle periytyvään orjuuteen.

Pakkotyö

Pakkotyöllä tarkoitetaan työtä tai palvelusta, johon henkilö pakotetaan rangaistuksen uhalla vasten tahtoaan. Pakkotyötä voi teettää valtio, mutta yhä useammin sitä teettävät yksityiset tahot. Pakkotyöhön liittyy usein myös ihmiskauppaa, mutta pakkotyötä voi tapahtua myös silloin, kun ihmiskaupan muut edellytykset eivät täyty. Pakkotyö ei välttämättä näy päälle päin. Pakko voi ilmetä esimerkiksi henkisenä uhkana, vaikka työntekijä olisi ulkoisesti arvioiden vapaa.

Erityisiä ryhmiä

Naiset

Naisten ja miesten tasa-arvoon työelämässä on kiinnitetty huomiota ja sen merkitystä on erityisesti korostettu esimerkiksi TSS-sopimuksessa, Euroopan neuvoston Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa. Naisilla ja miehillä tulee olla oikeus samaan palkkaan samasta työstä. Raskaus ei saa olla este työllistymiselle, eikä peruste työsuhteen purkamiselle. Lisäksi on otettava huomioon, että naisten työllistymismahdollisuuksiin voivat vaikuttaa heikommat kouluttautumismahdollisuudet ja perinteiset kulttuurit, jotka heikentävät naisen asemaa työelämässä.

Lapset

Lapsia tulee suojella sellaiselta työltä, joka voi vaikuttaa heidän kehitykseensä taikka fyysiseen tai henkiseen terveydentilaansa. Lapsia on lisäksi suojeltava taloudelliselta hyväksikäytöltä, jotta heillä on mahdollisuus kehittyä täysimääräisesti ja hankkia koulutus. Esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimus tunnustaa nimenomaisesti tarpeen suojella lapsia ja nuoria taloudelliselta hyväksikäytöltä tai pakkotyöltä.
Lapsityövoiman käyttö on sitä koskevista kielloista huolimatta edelleen maailmanlaajuinen ongelma. Lasten työolosuhteet ovat usein hyvin huonot, ja lapsille maksettavat korvaukset ovat vähäisiä tai olemattomia.

Vammaiset henkilöt

Vammaisiin henkilöihin ei saa kohdistaa syrjintää työelämässä. Oikeus hankkia toimeentulonsa vapaasti valitsemallaan työllä ei toteudu, jos vammaisille henkilöille tarjotaan yksinomaan mahdollisuutta työllistyä laitoksiin, joiden olosuhteet ovat ala-arvoiset. Valtioiden tulee ryhtyä toimenpiteisiin, jotta vammaisille henkilöille taataan oikeus työllistyä asianmukaiseen työhön ja edetä työssään. Esimerkkinä vammaisten henkilöiden työllistymistä koskevista ongelmista Suomessa voidaan mainita kehitysvammaisten henkilöiden työtoiminta. Tuhansien kehitysvammaisten ihmisten arvioidaan tekevän Suomessa töitä työn kaltaisissa olosuhteissa ilman palkkaa jopa vuosien tai vuosikymmenten ajan. Lue lisää ongelmasta.

Siirtotyöläiset

YK:n kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevan yleissopimuksen mukaan siirtotyöllä tarkoitetaan työtä, jota henkilö aikoo tehdä, tekee tai on tehnyt sellaisessa valtiossa, jonka kansalaisuutta hänellä ei ole. Siirtotyöläiset ovat erityisen haavoittuva työntekijäryhmä, sillä he eivät nauti kaikkia kansalaisilla olevia oikeuksia. Globaalin talouden aikakaudella sekä siirtotyöläisyys että työelämän normien kiertäminen on yhä yleisempää. Siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskeva yleissopimus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1990 ja se tuli voimaan vuonna 2003. Sopimus on ainoa YK:n ihmisoikeussopimuksista, jota Suomi ei ole allekirjoittanut.

Työntekijöiden oikeudet – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä