Kenelllä on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe?

Asenteet avioliittoa kohtaan vaihtelevat ja perhelait perustuvat usein uskonnollisiin, kulttuurisiin tai yhteiskunnallisiin malleihin. Perheen käsite vaihtelee laajalti länsimaisesta ydinperheestä, uus- tai yksinhuoltajaperheestä monissa maailman osissa vallitsevaan laajennettuun perheeseen. Perhe muodostaa kuitenkin missä tahansa yhteiskunnassa perusyksikön, ja valtioilla on velvollisuus suojella sitä.

Avioliiton tulee tapahtua vain molempien osapuolten vapaasta ja täydestä suostumuksesta. Siihen liittyvät säännöt on määritelty YK:n suostumusta avioliittoon, vähimmäisavioikää ja avioliittojen kirjaamista koskevassa yleissopimuksessa (1962) sekä samaa asiaa koskevassa YK:n yleiskokouksen vuonna 1965 hyväksymässä suosituksessa. Ks. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1964/19640050

Suomessa laki takaa aviopuolisoille tasavertaisen oikeudellinen aseman. Voimassaoleva avioliittolaki on vuodelta 1929 ja siihen on myöhemmin tehty useita muutoksia, joista huomattavimmat vuonna 1987.

Homoseksuaalisten parien on toistaiseksi katsottu jäävän yksityiselämän suojaan kuuluvan perhe-elämän suojan ulkopuolelle. Myöskään oikeudesta avioliittoon ei ole katsottu seuraavan ehdotonta velvollisuutta taata homo- ja lesbopareille oikeutta rekisteröidä parisuhteensa. Suomessa samaa sukupuolta olevat ovat voineet rekisteröidä suhteensa vuodesta 2002 lähtien. Vuonna 2009 voimaan astunut lakimuutos mahdollistaa perheen sisäisen adoption samaa sukupuolta oleville rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Rekisteröidyt puolisot eivät voi hakeutua perheen ulkoiseen adoptioprosessiin yhdessä. Homoseksuaalinen suuntautuminen tai rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen ei Suomen lain mukaan ole este yksin adoptoimiselle.

Myös (kehitys)vammaisten henkilöiden oikeutta perheenperustamiseen on eri aikoina rajoitettu erilaisin keinoin.

Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset

Oikeudesta avioliittoon ja perheen perustamiseen sovitaan sekä kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksessa että taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksessa.

Naisten oikeuksien sopimus puolestaan korostaa naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia avioliiton solmimisessa, sen aikana ja sen päättämisessä. Siinä sovitaan myös yhtäläisistä oikeuksista ja velvollisuuksista lasten huollossa sekä kielletään lapsiavioliitot.

Lapsen oikeuksien sopimus korostaa kautta linjan voimakkaasti lapsen oikeutta perheeseen ja vanhempiinsa.

Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa todetaan, että oikeudesta avioliittoon ja perheen perustamisesta säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Sen seitsemänteen lisäpöytäkirjaan on kuitenkin kirjattu aviopuolisoiden yhdenvertaisuutta koskeva artikla.

+YK:n ihmisoikeussopimukset

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

23 artikla

  1. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva yhteisö ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojeluun.
  2. Avioliittoiässä oleville miehille ja naisille on tunnustettava oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe.
  3. Avioliittoa ei saa solmia ilman avioliittoon aikovien puolisoiden vapaata ja täyttä suostumusta.
  4. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin turvatakseen aviopuolisoille yhdenvertaisuuden oikeuksiin ja vastuuseen nähden avioliittoa solmittaessa, sen aikana ja sen purkautuessa. Avioliiton purkautuessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin tarpeellisen suojelun turvaamiseksi lapsille.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus

10 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että:

  1. suurin mahdollinen suojelu ja apu on annettava perheelle, joka on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva yhteisö, varsinkin sen perustamista varten ja niin kauan kuin se on vastuussa vajaavaltaisten lasten huollosta ja kasvatuksesta. Avioliiton on perustuttava avioliittoon aikovien vapaaseen tahtoon;
  2. erityistä suojelua on myönnettävä äideille kohtuullisena aikana ennen ja jälkeen lapsen synnytyksen. Tänä aikana työssä käyville äideille olisi myönnettävä palkallinen loma tai loma riittävin sosiaaliturvaeduin;
  3. erityisiin suojelu- ja avustustoimenpiteisiin olisi ryhdyttävä kaikkiin lapsiin ja nuoriin henkilöihin nähden ilman syntyperään tai muihin seikkoihin perustuvaa syrjintää. Lapset ja nuoret henkilöt tulisi suojata taloudelliselta ja sosiaaliselta hyväksikäytöltä. Heidän pitämisensä työssä, joka on haitallista heidän moraalilleen tai terveydelleen tahi joka on hengenvaarallista tahi joka saattaa haitata heidän normaalia kehittymistään, olisi lailla määrättävä rangaistavaksi. Valtioiden on myös vahvistettava ikärajat, joita nuorempien lasten ottaminen palvelukseen on kiellettyä ja rangaistavaa.

Naisten oikeuksien sopimus

9 artikla

  1. Sopimusvaltioiden tulee myöntää naisille yhtäläiset oikeudet kuin miehille saada, muuttaa ja säilyttää kansalaisuutensa. Erityisesti niiden tulee varmistaa, ettei avioliitto ulkomaalaisen kanssa eikä aviomiehen kansalaisuuden muutos avioliiton aikana automaattisesti muuta vaimon kansalaisuutta, tee hänestä valtiotonta tai pakota häntä vastaanottamaan miehensä kansalaisuutta.
  2. Sopimusvaltioiden tulee myöntää naisille yhtäläiset oikeudet kuin miehille heidän lastensa kansalaisuuteen nähden.

16 artikla

  1. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin poistaakseen naisten syrjinnän kaikissa avioliittoon ja perhesuhteisiin liittyvissä asioissa ja erityisesti turvata miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta:
    • a) sama oikeus solmia avioliitto;
    • b) sama oikeus vapaasti valita aviopuolisonsa ja mennä avioliittoon vain omasta vapaasta tahdostaan;
    • c) yhtäläiset oikeudet ja vastuu avioliiton aikana ja sen purkautuessa;
    • d) yhtäläiset oikeudet ja vastuu vanhempina, siviilisäädystä riippumatta, lapsiinsa nähden. Kaikissa tapauksissa lasten edut ovat ensisijaisia;
    • e) yhtäläiset oikeudet vapaasti ja vastuuntuntoisesti päättää lastensa lukumäärästä ja syntymisajoista sekä mahdollisuus tämän oikeuden harjoittamisen edellyttämään tietoon, opetukseen ja välineisiin;
    • f) yhtäläiset oikeudet ja vastuu lapsen holhouksen, huollon, valvonnan tai adoption tai vastaavien järjestelmien suhteen, milloin nämä käsitteet on kansalliseen lainsäädäntöön sisällytetty. Kaikissa tapauksissa lasten edut ovat ensisijaisia;
    • g) samat henkilökohtaiset oikeudet aviopuolisoina, mukaan lukien oikeus valita sukunimi, ammatti ja työpaikka;
    • h) samat oikeudet kummallakin aviopuolisolle vapaasti omistaa, hankkia, hoitaa, hallita ja käyttää omaisuutta tai luopua siitä, joko maksutta tai korvauksesta.
  2. Lapsen kihlaaminen ja lapsiavioliitto on katsottava mitättömiksi ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien lainsäädäntötoimet, avioliiton solmimisen vähimmäisiän määräämiseksi ja avioliittojen viralliseen väestörekisteriin kirjaamisen pakolliseksi saattamiseksi.
+Euroopan ihmisoikeussopimus

12 artikla

Oikeus avioliittoon

Avioliittoiässä olevilla miehillä ja naisilla on oikeus mennä avioliittoon ja perustaa perhe tämän oikeuden käyttöä säätelevien kansallisten lakien mukaisesti.

Seitsemäs lisäpöytäkirja

5 artikla

Aviopuolisoiden yhdenvertaisuus

Aviopuolisoilla on yhdenvertaiset yksityisoikeudelliset oikeudet ja velvollisuudet toisiinsa ja lapsiinsa nähden avioliittoa solmittaessa, sen aikana ja sen purkautuessa. Tämä artikla ei estä valtioita ryhtymästä toimiin, jotka ovat välttämättömiä lasten etujen nimissä.

Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe – ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

+1. Kysymys homoparin oikeudesta avioliittoon

Tapaus Schalk ja Kopf v. Itävalta
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 2010

Tapauksen kuvaus

Horst Michael Schalk ja Johann Franz Kopf ovat samaa sukupuolta oleva pariskunta. Syyskuussa 2002 he pyysivät Itävallan viranomaisilta lupaa solmia avioliitto. Maistraatti torjui pyynnön todeten, että Itävallan lain mukaan avioliitto voidaan solmia ainoastaan vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden välille.

Schalk ja Kopf valittivat päätöksestä maaherranvirastoon ja edelleen perustuslakituomioistuimelle. Pariskunnan mukaan laki oli syrjivä ja ristiriidassa heidän oikeutensa nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta kanssa. Perustuslakituomioistuin hylkäsi valituksen. Tuomioistuin totesi, että avioliitto ei Itävallan perustuslain eikä Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) mukaan kattanut samaa sukupuolta olevien henkilöiden oikeutta mennä naimisiin.

Tammikuussa 2010 Itävallassa tuli voimaan rekisteröityjä kumppanuussuhteita koskeva laki.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

Schalk ja Kopf valittivat päätöksestä EIT:lle helmikuussa 2010. Nojaten 12 artiklaan he syyttivät viranomaisten rikkoneen parin oikeutta avioliittoon. Lisäksi he valittivat 14 (syrjinnän kielto) ja 8 artiklaan (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) nojaten, sillä he kokivat tulleensa syrjityiksi seksuaalisen suuntautumisensa takia. Ennen uuden lain voimaantuloa heidän suhteellaan ei ollut mahdollisuutta tulla tunnustetuksi lain edessä.

EIT:n päätös

Tuomioistuin pani merkille, että Euroopan valtioilla ei ollut yhtenäistä linjaa koskien samaa sukupuolta edustavien henkilöiden mahdollisuutta mennä naimisiin. EIS:n 12 artikla (oikeus avioliittoon) ei siis sinänsä estänyt kahden samaa sukupuolta olevan henkilön oikeutta mennä naimisiin. Asia oli jokaisen Euroopan valtion kansallisen lainsäädännön päätettävissä.

EIT huomautti, että avioliitolla oli maasta riippuen erilaiset sosiaaliset ja kulttuuriset merkitykset. Näin ollen tuomioistuin painotti, että kansalliset viranomaiset arvioivat itse parhaiten yhteiskunnan tarpeita homoavioliittojen suhteen. EIT oli yksimielisesti sitä mieltä, että Itävalta ei ollut rikkonut 12 artiklaa.

EIT totesi useaan otteeseen, että seksuaalisesta suuntautumisesta johtuva poikkeava kohtelu tarvitsi aina erityisen painavat perusteet. Homoparit saattoivat olla sitoutuneita yhtä vakavasti kuin heteroparitkin. Näin ollen heidän tuli olla samanlaisessa asemassa suhteessa oikeudelliseen tunnistamiseen.

EIT ei kuitenkaan tuominnut Itävaltaa syrjinnästä eikä yksityis- ja perhe-elämän loukkauksesta, sillä EIS tuli lukea kokonaisuutena ja tuomioistuin oli jo aiemmin todennut, että yksittäinen valtio voi sallia tai kieltää homoavioliitot kuten itse parhaaksi katsoo.

Katso koko päätös englanniksi.

+2.Kysymys alkuperäiskansaan kuuluvan naisen oikeudesta päättää lastensa lukumäärästä tapauksessa, jossa nainen pakkosterilisoitiin

Tapaus María Mamérita Mestanza Chávez v. Peru
Amerikan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2003

Taustatietoa

Suomen ulkoasiainministeriön mukaan Perussa yli 200 000 naista ja vajaat 20 000 miestä on joutunut pakkosterilisaation uhriksi. Pakkosteriloidut henkilöt kuuluvat maan köyhään alkuperäiskansaan. Eri ihmisoikeusjärjestöt arvelevat, että pakkosterilisaatioiden syyt juontuvat Perun rakenteelliseen rasismiin ja sukupuolisyrjintään. Maaseudun intiaaneja pakotettiin sterilisoitaviksi vuosina 1980–2000. Myöhemmin hallitus myönsi julkisesti suorittaneensa pakkosterilointia.

Tapauksen kuvaus

Tapahtumahetkellä María Mamérita Mestanza Chávez oli noin 33-vuotias seitsemän lapsen äiti. Hän asui Perun maaseudulla yhdessä miehensä Jacinto Salazar Suárezin ja lastensa kanssa. Koko perhe kuuluu alkuperäiskansaan.

Vuodesta 1996 lähtien La Encañadan alueen terveyskeskus pyysi useaan kertaan Mestanza Chavézia sterilisoitavaksi. Terveyskeskus väitti naiselle, että Perun hallitus on säätänyt uuden lain, jonka mukaan yli viiden lapsen hankkiminen on rikos. Jokaisen henkilön, jolla on enemmän kuin viisi lasta, tulee maksaa sakkoa ja heidät viedään vankilaan. Terveyskeskus uhkasi ilmoittavansa viranomaisille, että Mestanza Chávezilla on seitsemän lasta, mikäli nainen ei suostu sterilisoitavaksi.

Pakon alaisena Mestanza Chávez antoi suostumuksensa sterilisointiin. Hänelle ei kuitenkaan kerrottu operaation riskeistä eikä hänelle suoritettu lääkärintarkastusta ennen sterilisaatiota. Operaation jälkeisinä päivinä Mestanza Chávez alkoi voida hyvin huonosti ja hänen miehensä ilmoitti asiasta terveyskeskukseen. Oireiden kerrottiin olevan normaaleita jälkioireita. Mestanza Chávez kuitenkin kuoli kotonaan muutaman päivän kuluttua.

Eräs paikallisen terveyskeskuksen lääkäreistä tarjosi rahaa Salazar Suárezille, jotta ”ongelma saataisiin ratkaistua”. Salazar Suárez kääntyi asiassa oikeusistuimen puoleen, mutta hänelle myöhemmin ilmoitettiin, ettei juttua nostettaisi.

Valitus Amerikan ihmisoikeustuomioistuimeen (AIT)

Salazar Suaréz valitti asiasta AIT:lle. Hän nojasi muun muassa Amerikan ihmisoikeussopimuksen 4 (oikeus elämään), 5 (oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen) ja 24 artiklaan (yhdenvertaisuus lain edessä).

AIT:n päätös

Perun valtio myönsi rikkomuksensa. Se solmi valittajan kanssa ystävyyssopimuksen, jossa kävi ilmi erilaisia asioita. Sopimuksessa tunnustettiin, että Mestanza Chávez pakotettiin sterilisoitavaksi, ja että tämä operaatio johti naisen kuolemaan. Sopimuksessa luvattiin, että tapaus tutkittaisiin perinpohjaisesti ja syylisiä rankaistaisiin lain mukaisella tavalla. Lisäksi Peru lupasi maksaa Salazar Suarézille ja tämän seitsemälle lapselle kullekin 10 000 USD korvausta moraalisesta vahingosta. Heille myös maksetaan korvauksia muun muassa kuolemasta johtuvien traumojen psykologisesta kuntoutuksesta.

Lapsille ja Salazar Suárezille annettiin myös elinikäinen sairausvakuutus. Seitsemälle lapselle luvattiin ilmainen peruskoulutus valtion oppilaitoksissa sekä korkeammissa kouluissa, mikäli he täyttävät korkeakoulujen sisäänpääsyvaatimukset.

Katso koko tapaus espanjaksi.

+3. Kysymys sukupuota vaihtaneen henkilön oikeudesta avioliittoon

Tapaus Goodwin v. Iso-Britannia
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 2002

Tapauksen kuvaus

Christine Goodwin on vuonna 1937 syntynyt transseksuaali. Vuoteen 1984 asti hän pukeutui mieheksi lähtiessään töihin, vapaa-ajallaan puolestaan naiseksi. Vuodesta 1985 lähtien Goodwin on elänyt naisena ja saanut tarvittavaa hoitoa. Vuonna 1990 hänet leikattiin naiseksi.

Goodwinin mukaan hän oli työpaikallansa kokenut seksuaalista häirintää siitä saakka, kun hän alkoi saada hormonihoitoja. Myöhemmin hänellä oli eläkkeeseen liittyviä ongelmia sosiaaliturvalaitoksen kanssa. Goodwinin henkilöturvatunnusta ei leikkauksen yhteydessä muutettu ja näin ollen Iso-Britannian rekisterissä Goodwinin tunnus osoitti hänen yhä olevan mies lain edessä. Jos hän olisi rekisterissä tunnustettu naiseksi, olisi Goodwin päässyt eläkkeelle huhtikuussa 1997 ollessaan 60-vuotias. Goodwin kertoi usein joutuneensa kiusallisiin tilanteisiin miehen henkilöturvatunnuksensa vuoksi.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

Christine Goodwin valitti EIT:lle vuonna 1995. Goodwinin mukaan hänen sukupuolenvaihdostaan ei ollut tunnustettu laillisesti. Hän valitti erityisesti myös saamastaan kohtelusta työmarkkinoilla niin sosiaaliturvan kuin eläkkeen suhteen sekä siitä, ettei hän voinut mennä naimisiin senkään jälkeen kun hänet oli leikattu. Hän nojasi muun muassa sopimuksen 8 (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) ja 12 artiklaan (oikeus avioliittoon).

EIT:n päätös

Tuomioistuin totesi transseksuaalisuudella olevan laaja kansainvälinen tunnustus. Transseksuaaleille tarjotaan nykyään hoitoa ja heidät tunnustetaan laissa. Kuitenkin lainsäädäntö saattaa johtaa transseksuaalin henkilön nöyryyttäviin ja ahdistaviin tilanteisiin. Toisin sanoen, sosiaalinen todellisuus ja lainsäädäntö aiheuttavat ristiriitaisia tilanteita.

EIT huomautti, että 2000-luvulla transseksuaalien tulee voida kehittää itseään ja heidät tulee tunnustaa yhteiskunnassa ilman ristiriitoja. Työryhmien selontekojen perusteella voitiin todeta, että sosiaaliturvan ja eläkkeen takaaminen oli täysin mahdollista. EIT tuomitsi Iso-Britannian 8 artiklan (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) perusteella.

Vaikka 12 artikla (oikeus avioliittoon) viittasi miehen ja naisen oikeudesta mennä naimisiin, ei sitä EIT:n mukaan voitu määritellä täysin biologisiin ominaisuuksin viitaten. Edellä tuomioistuin oli tullut jo siihen tulokseen, että leikkauksen suorittaneille transseksuaaleille tuli myöntää laillinen tunnustus. EIT totesi, että lain mukaan transseksuaaleilla oli oikeus avioliittoon. Avioliitto tuli solmia henkilön kanssa, joka edusti sitä sukupuolta, jota transseksuaali oli aikaisemmin itse edustanut.

Goodwin oli nainen ja hän halusi mennä naimisiin miehen kanssa. Iso-Britanniassa tämä ei ollut mahdollista johtuen hänen sosiaaliturvatunnuksestaan, joka edelleen viittasi Goodwinin olevan mies. EIT totesi Iso-Britannian rikkoneen 12 artiklaa (oikeus avioliittoon). Valtion oli maksettava valittajalle 39 000 euroa korvauksia kuluista.

Katso koko päätös englanniksi.