Mitä tarkoitetaan riittävällä elintasolla?

Eri ihmiset antaisivat erilaisia vastauksia tähän kysymykseen. Vähimmäisvaatimuksena voidaan kuitenkin pitää sitä, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tyydyttää ruokaan, suojaan, vaatetukseen, asumiseen ja yhteisöllisiin palveluihin (vesi, hygienia, terveys ja koulutus) liittyvät perustarpeensa. Kaikilla tulee lisäksi olla oikeus työskennellä saavuttaakseen kunnollisen elintason, ja niille, jotka eivät siihen pysty, pitää antaa turvaa.

Ihmisoikeussopimuksissa katsotaan, että riittävään elintasoon kuuluu riittävä ravinto, vaatetus ja sopiva asunto sekä oikeus elinehtojen jatkuvaan parantamiseen. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan riittävän elintason tulee turvata ruumiillinen, henkinen, hengellinen, moraalinen ja sosiaalinen kehitys.

Elintaso koostuu monista tekijöistä. Elintaso ei merkitse vain sitä, että ihmisellä on riittävästi rahaa tai hyvät tulot. Oikeus riittävään elintasoon edellyttää monenlaisten tekijöiden huomioimista. Tärkeimpinä voidaan pitää ainakin oikeutta terveydenhuoltoon, ruokaan ja asuntoon.

Oikeus terveydenhuoltoon

TSS -yleissopimuksen mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä.

Kansainvälisissä sopimuksissa ei ole tarkasti määritelty, mitä ”korkein mahdollinen ruumiin ja mielen terveys” käytännössä tarkoittaa. Vähintäänkin sen voidaan ajatella tarkoittavan hyvinvoinnille välttämätöntä riittävää ravintoa ja puhdasta vettä, vaatetusta ja asumusta, sekä mahdollisuutta saada hoitoa sairaustapauksessa. On kuitenkin selvää, etteivät nämä terveyden perusedellytykset toteudu monissa maailman maissa.

Sopimuksissa ja niiden tulkintaperiaatteissa viitataankin ”hyvinvoinnin edellytysten järjestämiseen parhaalla mahdollisella tavalla”. Lause jättää avoimeksi kysymyksen siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä velvollisuus huolehtia esimerkiksi riittävän ravinnon tai puhtaan veden saannista köyhissä maissa.

YK:n naisten oikeuksien sopimus huomauttaa, että raskauteen ja synnytykseen liittyen on tarjottava asianmukaiset, tarvittaessa maksuttomat palvelut. Lapsen oikeuksien sopimus (artiklat 23-25) muistuttaa vammaisten lasten erityistarpeista. Kaikille lapsille on taattava terveyspalvelut ja lasten terveydelle haitalliset perinnäistavat on pyrittävä poistamaan.

Oikeus ruokaan

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus luo valtioita sitovan velvollisuuden taata jokaisen ihmisen oikeus olla vapaa nälästä. Sopimuksessa valtiot myös lupaavat tehdä yhteistyötä maailman ravinnontuotannon turvaamiseksi ja elintarvikevarastojen jakamiseksi tasapuolisesti.

TSS-sopimuksen heikkous on kuitenkin sen toimeenpanossa. Sopimus ei sisällä mekanismeja, joiden avulla valtiot voitaisiin todella velvoittaa ratkaisemaan nälkäongelma.

Oikeus asuntoon

Vaikka oikeus asuntoon on yleismaailmallinen ihmisoikeus, sen toteuttamiseen vaadittavat toimenpiteet vaihtelevat eri paikoissa.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen 11 artiklan mukaisesti jokaiselle taataan oikeus saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan parantamiseen.

TSS-sopimuksen noudattamista valvova YK:n TSS-komitea on pyrkinyt täsmentämään sopimuskohdan tulkintaa laatimalla niin sanotun yleisen tulkintakannanoton oikeudesta asuntoon. Siinä korostetaan, että vaikka oikeus asuntoon ei ehkä ole kaikilta osin toteutettavissa tuomioistuinteitse sellaisena kuin se on turvattu TSS-sopimuksessa, oikeudella on silti ulottuvuuksia, joiden toteuttamista on mahdollista vaatia tuomioistuimessa. Niitä ovat esimerkiksi vuokralaisen irtisanomissuoja ja suoja oikeudettomia häätöjä vastaan.

Oikeus riittävään elintasoon ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset:

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksessa (artikla 11) katsotaan, että riittävään elintasoon kuuluu riittävä ravinto, vaatetus ja sopiva asunto sekä oikeus elinehtojen jatkuvaan parantamiseen. Lapsen oikeuksien sopimuksen (artikla 27) mukaan riittävän elintason tulee turvata ruumiillinen, henkinen, hengellinen, moraalinen ja sosiaalinen kehitys.

+Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva sopimus

11 artikla

  1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan parantamiseen. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että tämä oikeus toteutetaan, ja ne tunnustavat tässä yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvan kansainvälisen yhteistoiminnan olennaisen merkityksen.
  2. Tunnustaessaan jokaiselle perusoikeuden olla vapaa nälästä tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden tulee yksinään ja kansainvälisen yhteistoiminnan avulla ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin, joihin kuuluu konkreettisten ohjelmien laatiminen:
    • a) parantaakseen ravinnon valmistus-, säilytys- ja jakelumenetelmiä käyttämällä täysin hyväksi teknistä ja tieteellistä kokemusta, levittämällä tietoja ravintoaineopin periaatteista sekä kehittämällä tai uudistamalla maatalousjärjestelmiä, jotta saavutettaisiin luonnonvarojen mahdollisimman tehokas kehittäminen ja hyväksikäyttö; ja
    • b) varmistaakseen maailman elintarvikevarastojen tasapuolisen jaon suhteessa tarpeeseen ottaen huomioon sekä elintarvikkeita tuovien että niitä vievien maiden ongelmat.

12 artikla

  1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä.
  2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden tulee ryhtyä tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen saavuttamiseksi toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä:
    • a) kuolleena syntyvien lasten määrän ja lapsikuolleisuuden vähenemisen aikaansaamiseksi sekä lasten terveen kehityksen parantamiseksi;
    • b) kaiken ympäristö- ja teollisuushygienian piiriin kuuluvan parantamiseksi;
    • c) kulku- ja tarttuvien tautien sekä ammattitautien ja muiden tautien estämiseksi, hoitamiseksi ja valvomiseksi;
    • d) sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka ovat omiaan turvaamaan jokaiselle lääkärin ja sairaaloiden palvelukset sairaustapauksissa.
+Kaikkinaisten naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus

12 artikla

  1. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin naisten syrjinnän poistamiseksi terveydenhoidon alalla ja varmistaakseen miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta terveydenhoitopalvelujen saannin, mukaan lukien perhesuunnitteluun liittyvät palvelut.
  2. Edellä olevan 1 kappaleen määräyksistä riippumatta sopimusvaltiot varmistavat naisille asianmukaiset palvelut raskauden, synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen kauden aikana, antaen tarvittaessa palveluja maksuttomasti sekä riittävän ravinnon raskauden ja imettämisen aikana.
+Yleissopimus lapsen oikeuksista

23 artikla

  1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että henkisesti tai ruumiillisesti vammaisen lapsen tulisi saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan.
  2. Sopimusvaltiot tunnustavat vammaisen lapsen oikeuden saada erikoishoitoa sekä rohkaisevat ja varmistavat avun ulottamisen käytettävissä olevien voimavarojensa mukaisesti siihen oikeutettuihin lapsiin sekä heidän hoidostaan vastaaviin henkilöihin, silloin kun apua on haettu ja kun se soveltuu lapsen tilanteeseen ja hänen vanhempiensa tai muiden hoitajiensa olosuhteisiin.
  3. Tunnustaen vammaisen lapsen erityistarpeet tämän artiklan 2 kappaleen määräysten mukaista apua on annettava tarvittaessa kiinnittäen huomiota vanhempien tai lapsen muiden hoitajien varallisuuteen. Apu on suunniteltava varmistamaan vammaisen lapsen mahdollisuus koulunkäyntiin, koulutukseen, terveydenhoito- ja kuntoutuspalveluihin, ammattikoulutukseen ja virkistystoimintaan siten, että lapsi sopeutuu mahdollisimman hyvin häntä ympäröivään yhteiskuntaan ja että hän saavuttaa mahdollisimman korkean yksilökohtaisen kehitystason, sivistyksellinen ja henkinen mukaan luettuina.
  4. Sopimusvaltiot edistävät kansainvälisen yhteistyön hengessä asianmukaisen terveydenhoitoa sekä vammaisten lasten lääketieteellistä, psykologista ja toiminnallista hoitoa sekä yleissivistävää ja ammattikoulutusta koskevan tiedon vaihtoa, mukaan lukien myös tietojen levittäminen ja saanti. Tavoitteena on auttaa sopimusvaltioita parantamaan valmiuksiaan ja taitojaan sekä laajentamaan kokemuksiaan mäillä aloilla. Tässä on erityistä huomiota kiinnitettävä kehitysmaiden tarpeisiin.

24 artikla

  1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista terveyspalveluista.
  2. Sopimusvaltiot pyrkivät tämän oikeuden täysimääräiseen toteuttamiseen ja ryhtyvät asianmukaisiin toimiin erityisesti:
    • a) vähentääkseen imeväis- ja lapsikuolleisuutta;
    • b) varmistaakseen, että kaikki lapset saavat välttämättömän lääkärin- ja terveydenhoidon, jossa painottuu perusterveydenhoidon kehittäminen,
    • c) taistellakseen tauteja ja aliravitsemusta vastaan myös perusterveydenhuollon tasolla, muun muassa käyttämällä helposti saatavilla olevaa teknologiaa ja huolehtimalla riittävän ravintopitoisen ruoan ja puhtaan juomaveden saatavuudesta ottaen huomioon ympäristön pilaantumisen vaarat ja riskit;
    • d) taatakseen asianmukaisen terveydenhoidon odottaville ja synnyttäneille äideille;
    • e) varmistaakseen, että yhteiskunnan kaikki kerrokset, erityisesti vanhemmat ja lapset, saavat tietoa ja opetusta ja että heitä tuetaan käyttämään saamiaan perustietoja lapsen terveydestä ja ravinnosta, rintaruokinnan eduista, ympäristöhygieniasta ja onnettomuuksien ehkäisystä;
    • f) kehittääkseen ehkäisevää terveydenhuoltoa, vanhempainohjausta sekä perhekasvatusta ja -palveluja.
  3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja.
  4. Sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään ja kannustamaan kansainvälistä yhteistyötä toteuttaakseen asteittain tässä artiklassa tunnustetun oikeuden toteuttamisen kokonaisuudessaan. Tässä kiinnitetään erityistä huomiota kehitysmaiden tarpeisiin.

25 artikla

Sopimusvaltiot tunnustavat lapselle, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat sijoittaneet hänen huoltonsa järjestämiseksi, hänen suojelemisekseen tai hänen ruumiillisen tai henkisen terveytensä hoitoa varten, oikeuden hänelle annetun hoidon ja hänen sijoitukseensa liittyvien muiden olosuhteiden ajoittaiseen tarkistamiseen.

27 artikla

  1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.
  2. Vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet.
  3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen vanhempia ja muita lapsesta vastuussa olevia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen.
  4. Sopimusvaltiot pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin turvaamaan lapsen elatusmaksujen saannin vanhemmilta tai muilta lapsesta taloudellisessa vastuussa olevilta niin sopimusvaltiossa kuin ulkomailtakin. Erityisesti silloin kun lapsesta taloudellisessa vastuussa oleva asuu eri maassa kuin lapsi, sopimusvaltiot edistävät kansainvälisiin sopimuksiin liittymistä tai niiden tekemistä sekä muiden asianmukaisten järjestelyjen tekemistä.

Oikeus riittävään elintasoon – ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

+1. Kysymys lapsen oikeudesta korvauksiin tapauksessa, jossa tämä syntymänsä jälkeen sai verensiirron yhteydessä HIV-tartunnan

Tapaus Oyal v. Turkki
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2010

Tapauksen kuvaus

Yiğit Turhan Oyal syntyi ennenaikaisesti toukokuussa 1996 Turkissa. Heti syntymänsä jälkeen hän joutui useisiin verensiirtoihin, joiden seurauksena Yiğit sai HIV-tartunnan Punaiselta Ristiltä saamastaan verestä. Yiğitin vanhemmat haastoivat verensiirrot suorittaneet lääkärit, Turkin Punaisen Ristin johtajan sekä terveysministeriön oikeuteen. Oikeustoimet lopetettiin sillä perusteella, ettei ketään syytetyistä voitu suoraan todeta syylliseksi.

Vuonna 1997 sekä siviilituomioistuin että hallinto-oikeus totesivat Punaisen Ristin olevan vastuussa Yiğitin verensiirrosta. Lisäksi Ankaran siviilituomioistuin oli sitä mieltä, että terveysministeriö oli vastuussa sairaalan henkilökunnan työtehtävien laiminlyönnistä. Taloudellisista syistä johtuen henkilökunta ei ollut tutkinut luovutettua verta. Oikeus määräsi Turkin Punaisen Ristin ja terveysministeriön maksamaan Yiğitin perheelle kuluja aineettomasta vahingosta.

Päätöksen jälkeen terveysministeriö kuitenkin poisti käsittelystään perheen hakemuksen, jolla vähätuloisille taattaisiin ilmainen terveydenhuolto ja lääkitys. Viranomaisten lupauksista huolimatta Punainen Risti ja terveysministeriö eivät suostuneet maksamaan perheelle terveydenhuollosta koituvia kuluja.

Tapahtuma on vaikuttanut koko Yiğitin perheeseen. Myös perheen isä on huonossa kunnossa eikä pysty työskentelemään. Perhe kärsii taloudellisista ongelmista ja ystävät auttavat heitä pojan lääkintäkustannuksissa. Yiğitiltä myös evättiin pääsy kouluun, joka sittemmin peruttiin. Poika käy sairautensa vuoksi viikoittain psykoterapiassa.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT)

Marraskuussa 2004 Oyalin perhe valitti EIT:lle nojaten muun muassa 2 (oikeus elämään) ja 13 artiklaan (oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon). He syyttivät Turkin viranomaisia Yiğitin saattamisesta hengenvaaraan sekä sitä, että valtion myöntämät korvaukset eivät kattaneet edes pojan lääkekuluja.

EIT:n päätös

Tuomioistuin totesi Turkin kansallisen oikeuden jo laittaneen terveysministeriön ja Punaisen Ristin vastuuseen tapahtumista ja määränneen perheelle korvauksia. Korvaukset eivät kuitenkaan olleet tyydyttäviä, sillä ne kattoivat ainoastaan vuoden terveydenhuoltokustannukset ja lääkityksen. Lisäksi terveysministeriö oli yllättäen poistanut jo velkaisen ja köyhän perheen hakemuksen, jolla se olisi saanut ilmaisen terveydenhuollon ja lääkityksen.

Tuomioistuin oli sitä mieltä, että aineettoman vahingonkorvauksen lisäksi Turkin valtion olisi pitänyt määrätä Punaisen Ristin ja terveysministeriön myös maksamaan pojan hoitokustannukset tämän koko elämän ajaksi. Lisäksi sairauden vakavuuden huomioon ottaen oikeustoimet olivat EIT:n mukaan kestäneet liian pitkään.

Tuomioistuin totesi yksimielisesti, että Turkki oli loukannut 2 (oikeus elämään) ja 13 artiklaa (oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon). EIT määräsi Turkin maksamaan 300 000 euroa korvausta perheelle aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta sekä 78 000 euroa aineettomasta vahingosta. Lisäksi Turkin tuli maksaa 3000 euroa muista kuluista ja hallituksen oli järjestettävä Yiğitille hänen tarvitsemansa hoito ja lääkkeet koko tämän elämän ajaksi.

Katso koko tapaus englanniksi.

+2. Kysymys romaniperheen oikeudesta kotina pitämäänsä asuntovaunupaikkaan

Tapaus Connors v. iso-Britannia
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2004

Tapauksen kuvaus

James Connors on vuonna 1955 syntynyt Britannian kansalainen. Etniseltä taustaltaan hän on romani. Connorsin ja hänen perheensä elämäntapana oli pitkään matkustaminen. He kuitenkin kokivat matkustamisen ja jatkuvan muuttamisen hankalaksi heihin kohdistuneen lisääntyneen häirinnän vuoksi. Näin ollen perhe asettui paikoilleen kaupungin ylläpitämälle romanialueelle Leedsin Cottingley Springsiin.

He asuivat Cottingley Springsissä noin 14 vuotta. Välissä he muuttivat erilaisten häiriötekijöiden ja turvattomuuden takia vuodeksi pois, mutta palasivat taas alueelle, koska perhe ei sopeutunut vuokra-asunnossa asumiseen. Palattuaan alueelle, Connorsit saivat asuntovaunupaikkansa takaisin sillä ehdolla, etteivät he häiritsisi alueen muita asukkaita. James Connorsin täysi-ikäiset pojat vierailivat usein perheen luona.

Tammikuussa 2000 Connorseille ilmoitettiin, että heidän tulee muuttaa pois asuntovaunupaikasta. Naapureiden mukaan Connorsin aikuiset pojat aiheuttivat liikaa häiriötä. Perhe kiisti väitteen. Tuohon aikaan Connors, hänen vaimonsa sekä heidän 4 kuukauden ikäinen lapsensa kärsivät erilaisista kivuista ja sairauksista.

Elokuussa 2000 viranomaiset häätivät perheen pois alueelta. Häätö kesti yhteensä 5 tuntia. Connorsin mukaan viranomaiset takavarikoivat perheen omaisuuden mukaan lukien asuntovaunun, jonka viranomaiset palauttivat myöhään samana iltapäivänä. Kaksi päivää myöhemmin viranomaiset palauttivat loput perheen takavarikoidusta omaisuudesta jättäen kaiken tienvarteen jonkin matkan päähän asuntovaunusta.

Connorsin mukaan perhe ei saanut apua tai neuvoja siitä, mihin heidän tulisi mennä. Heille tarjottiin majoitusta ainoastaan Englannin itärannalta, joka ei suvun perhesiteiden vuoksi ollut varteenotettava vaihtoehto muuttaa. Connorsit olivat asuneet Leedsin alueella 20–30 vuotta. Häädön jälkeen perhe joutui muuttamaan useasti. Connorsin mukaan tämä johti hänen vaimonsa päätökseen muuttaa pois ja pari erosi toukokuussa 2001. Häädön seurauksena myös yksi lapsista lopetti koulunkäynnin.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT)

James Connors valitti tammikuussa 2001 EIT:lle erityisesti sitä, ettei hän ollut saanut mahdollisuutta puolustautua syytteiltä oikeudessa. Hän nojasi muun muassa 6 (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) ja 8 artiklaan (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän suojaa) sekä 1 lisäpöytäkirjan 1 artiklaan (omaisuuden suoja).

EIT:n päätös

EIT huomautti romanien edustavan etnistä vähemmistöä Iso-Britanniassa. Näin ollen he olivat herkästi haavoittuvassa asemassa ja Tuomioistuimen mukaan Iso-Britannian tuli antaa erityistä huomiota romanien tarpeille helpottaakseen heidän elämäntyyliään.

Tuomioistuin totesi, että perhe oli häädetty alueelta, jossa he olivat asuneet yli 14 vuotta. Tapahtuma oli vaikuttanut perheenjäsenten hyvinvointiin ja lasten koulunkäyntiin. Samalla perhe oli jäänyt asunnottomaksi. EIT:n mukaan tapausta tutkittaessa keskeiseksi kysymykseksi nousikin se, oliko häätö ollut oikeudenmukainen ja taannut Connorsille oikeusturvan.

Iso-Britannian mukaan häätö oli ollut laillinen, sillä Connors oli rikkonut lupaehtoja. EIT oli sitä mieltä, että asiaa olisi kuitenkin pitänyt tarkastella itsenäisessä tuomioistuimessa. Iso-Britannian mukaan romanien asenteet viranomaisia kohtaan olivat negatiivisia ja näin ollen asian käsittely kansallisessa tuomioistuimessa olisi ollut vaikeaa.

Tuomioistuin totesi, että asuntojen vuokraturva koski Iso-Britannian yksityisiä romanialueita. Täten ei ollut mitään syytä, miksi sama turva ei koskisi myös kunnallisia alueita. EIT:n mielestä Iso-Britannian viranomaisilla oli vaikea löytää päteviä ratkaisuja maan romaniväestön asumiskysymyksiin.

EIT päätti, että Iso-Britannia oli puuttunut Connorsin yksityis- ja perhe-elämään (8 artikla) lainvastaisella tavalla. Häätö oli ollut perusteeton ja EIT tuomitsi Iso-Britannian maksamaan Connorsille 14 000 euroa korvausta aineettomasta vahingosta ja 21 643 euroa oikeudenkäyntikuluista.

Katso koko tapaus englanniksi.