Mitä oikeus osallistua sivistyselämään merkitsee?

Sivistykselliset oikeudet sisältävät oikeuden omaan kulttuuriin ja muiden tuottamaan kulttuuriperintöön. Osallistuminen on tärkeä aspekti sivistyksellisissä oikeuksissa. Kulttuuriin kuuluu myös populaarikulttuuria kuten draama, musiikki, kansantanssit tai karnevaalit. Sivistykselliset oikeudet kattavat myös oikeuden hyötyä tieteellisestä ja teknologisesta kehityksestä. Laajasti otettuna sivistykselliset oikeudet kattavat myös oikeuden koulutukseen.

Pitää muistaa, ettei sivistyksellisiä oikeuksia ole vielä lainsäädännöllisesti määritelty yhtä hyvin kuin muita ihmisoikeuskategorioita, ja niitä pidetään usein ”alikehittyneinä” ihmisoikeuksina.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on kehittänyt erityisiä määräyksiä koskemaan sivistyksellisiä oikeuksia. Se on antanut suosituksia laajojen väestöpiirien mahdollisuuksista osallistua ja vaikuttaa kulttuurielämään, tieteen harjoittajien asemasta sekä laatinut lukuisia tekijänoikeuksia koskevia sopimuksia.

Oikeus osallistua yhteiskunnan sivistyselämään ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksessa tunnustetaan jokaisen oikeus ottaa osaa kulttuurielämään ja tämän täyttämiseksi valtioiden tulee ryhtyä sivistyksen säilyttämisen, kehittämisen ja levittämisen kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin. Lapsen oikeuksien sopimus tunnustaa lasten oikeuden osallistua taide- ja kulttuurielämään ja kannustaa siihen mahdollisuuksien tarjoamiseen.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus

15 artikla

  1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden:
    • ottaa osaa kulttuurielämään;
    • päästä osalliseksi tieteen kehityksen ja sen soveltamisen eduista;
    • nauttia tieteellisten, kirjallisten tai taiteellisten tuotteidensa henkisille ja aineellisille eduille suodusta suojasta.
  2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden on tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen saavuttamiseksi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä tieteen ja sivistyksen säilyttämisen, kehittämisen ja levittämisen kannalta.
  3. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan tieteelliselle tutkimukselle ja luovalle toiminnalle välttämätöntä vapautta.
  4. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat ne edut, jotka koituvat tieteen ja sivistyksen alalla solmittavien kansainvälisten yhteyksien ja kansainvälisen yhteistoiminnan kannustamisesta ja kehittämisestä.

Yleissopimus lapsen oikeuksista

31 artikla

  1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin.
  2. Sopimusvaltiot kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustavat sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin.

Oikeus osallistua yhteiskunnan sivistyselämään – esimerkkipäätös

+1. Kysymys vanhempien oikeudesta päättää lastensa koulutukseen liittyvistä asioista uskonnon ja elämänkatsomuksen oppiaineissa

Tapaus Folgerø ja muut v. Norja
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2007

Taustatietoa

Vuonna 1999 Norjan opetussuunnitelmaa muutettiin. Aiemmin erilliset oppiaineet, kristinuskon opetus ja elämänkatsomus, korvattiin yhdellä yhteisellä aineella, jonka nimeksi tuli kristinusko, uskonto ja elämänkatsomus (KUE). Aikaisemmin vanhemmat olivat voineet pyytää lapsilleen vapautusta kristinuskon opettamisesta, mutta uuden opetussuunnitelman mukaan lapset eivät voineet saada vapautusta koko KUE:sta vaan ainoastaan sen jostain osista.

KUE:n tarkoituksena oli antaa perustietoa raamatusta sekä kristinopista Norjan virallisen valtionuskonnon eli evankelisluterilaisen uskon muodossa. Lisäksi oppiaineen tuli kattaa muut maailman uskonnot ja elämänkatsomukset sekä etiikka. KUE:n tarkoituksena oli edistää kristinuskon ja humaaneiden arvojen ymmärrystä. Sen oli määrä myös edesauttaa kunnioitusta ja vuorovaikutusta eri uskontoihin ja vakaumuksiin kuuluvien ihmisten välillä.

Tapauksen kuvaus

Opetussuunnitelman muuttuessa Ingebjørg Folgerøn, Geir Tyberøn, Gro Larsenin, Arne Nytræn sekä Carolyn Midsemin lapset kävivät alakoulua Norjassa. Yhdessä muiden vanhempien kanssa he yrittivät saada lapsilleen vapautuksen koko KUE:sta. He valittivat ensin alioikeuteen ja kielteisen päätöksen myötä he valittivat päätöksestä ylempään oikeuteen tuloksetta.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT)

Helmikuussa 2002 Folgerøn ja muut valittivat Norjan päätöksestä EIT:een. Heidän mukaansa lasten KUE:n opiskelu oli ristiriidassa heidän uskonnollisten ja elämänkatsomuksellisten vakaumusten kanssa. He valittivat muun muassa nojaten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaan (ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus) sekä 1 lisäpöytäkirjan 2 artiklaan (oikeus opetukseen).

EIT:n päätös

Aluksi tuomioistuin totesi, että KUE:n tarkoituksena oli taata oppilaille avoin ja syrjimätön kouluympäristö riippumatta muun muassa oppilaiden sosiaalisesta taustasta, uskonnosta, kansallisuudesta tai etnisestä taustasta. Sen oli tarkoitus myös tuoda eri kulttuureita lähemmäksi toisiaan. Tämä päämäärä oli täysin Euroopan ihmisoikeussopimuksen periaatteiden mukainen.

Lisäksi EIT:n mukaan oli sallittua, että oppiaineessa painottuisi kristinusko, sillä se oli Norjan virallinen uskonto ja suurin osa norjalaisista oli kristittyjä. Kuitenkin KUE:n oppisuunnitelman aiheista yli puolet koski ainoastaan kristinuskoa. Näin ollen muille uskonnoille ja elämänkatsomuksille oli opetussuunnitelmaan jätetty huomattavasti vähemmän tilaa. Lisäksi EIT totesi, että erot eivät koskeneet ainoastaan opetuksen määrää vaan myös laatua. Kristinuskon opetus oli huomattavasti muiden uskontojen opetusta laadukkaampaa.

Näin ollen tuomioistuin katsoi, että eri uskontoihin kuuluvien lasten keskinäisen ymmärtämisen päämäärä ei toteutunut KUE:n opetuksessa. Jotta vanhemmat olisivat voineet päättää, millä KUE:n tunneille heidän lapsensa osallistuvat, olisi vanhemmilla pitänyt olla tiedossaan oppiaineen yksityiskohtainen opintosuunnitelma. Tuomioistuimen mukaan vanhempien oli kuitenkin vaikea olla perillä kouluissa tapahtuvasta tuntisuunnitelmasta. EIT tuomitsi Norjan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 lisäpöytäkirjan 2 artiklan (oikeus opetukseen) rikkomisesta.

Katso koko tapaus englanniksi.