26. artikla

  1. Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.
  2. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi.
  3. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

Mitä oikeus opetukseen merkitsee?

Oikeudella opetukseen on kaksi puolta. Ensinnäkin jokainen on oikeutettu saamaan opetusta. Toisekseen alkeisopetuksen on oltava pakollista eli jokaisella on myös velvollisuus osallistua opetukseen ainakin alkeistasolla. Julistuksessa myös luetellaan opetuksen tavoitteita: persoonallisuuden kehittäminen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, ymmärtämys, suvaitsevuus ja ystävyys.

Oikeutta opetukseen voidaan pitää yhtenä keskeisimmistä ihmisoikeuksista, sillä se mahdollistaa ihmisen osallistumisen yhteiskunnalliseen elämään ja on siten pohjana usean muun ihmisoikeuden toteutumiselle.

Oikeutta saada opetusta omalla äidinkielellään ei ole turvattu ihmisoikeussopimuksissa. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) eräissä ihmisoikeusasiakirjoissa osallistujavaltiot ovat tosin sitoutuneet turvaamaan uskonnollisen opetuksen oppilaiden omalla äidinkielellä. Koska alkeisopetuksen on TSS-sopimuksen mukaan oltava pakollista ja maksutta kaikkien saatavissa ja koska kaiken muunkin opetuksen on oltava yleisesti saavutettavissa, valtioilla on kuitenkin velvollisuus järjestää esimerkiksi maahanmuuttajalapsille vähintään sellainen omakielinen opetus, joka mahdollistaa muun opetuksen seuraamisen. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta ei myöskään saa kieltää oikeutta käyttää omaa kieltään.

Uskonnollisen tai maailmankatsomuksellisen opetuksen sisältöön kiinnitetään erikseen huomiota Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisessä lisäpöytäkirjassa sekä YK:n TSS- ja KP-sopimuksissa ja lapsen oikeuksien yleissopimuksessa. Sopimuksissa on havaittavissa selvä siirtymä lapsen vanhempien vakaumuksen kunnioittamisesta lapsen oman vakaumuksen korostamiseen opetuksen sisällön lähtökohtana. Kun vuonna 1952 laadittu Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirja painotti vain vanhempien vakaumusta, vuodelta 1989 peräisin olevassa lapsen oikeuksien yleissopimuksessa lapsi mielletään jo itsenäiseksi ihmisoikeuksien subjektiksi.

Oikeus opetukseen ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksessa taataan jokaisen oikeus opetukseen, joka tähtää sekä persoonallisuuden kehittämiseen, ihmisoikeuksien ja muiden tärkeiden arvojen kunnioittamiseen että jokaisen hyödyllisen yhteiskunnallisen panoksen mahdollistamiseen. Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksessa käsitellään oikeutta opetukseen ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauden yhteydessä. Siinä mainitaan vanhempien vapaus valita lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan. Naisten oikeuksien sopimuksessa halutaan varmistaa naisille yhtäläiset oikeudet koulutukseen kuin miehille, jotta tasa-arvo toteutuisi sekä opinnoissa että työelämässä. Lapsen oikeuksien sopimuksessa opetuksen lisäksi kiinnitetään huomiota joukkotiedotusvälineiden tärkeään tehtävään sivistyksellisen aineiston tuottajana.

Euroopan ihmisoikeussopimus

Oikeus opetukseen esiintyy myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, jonka ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2. artikla turvaa oikeuden opetukseen ja vanhempien oikeuden varmistaa lapsilleen uskonnollisen ja aatteellisen vakaumuksensa mukainen kasvatus. Sopimusmääräys painottaa vapautta valita tai järjestää haluttu opetus. YK:n TSS-sopimuksessa painopiste on enemmän valtion velvollisuuksissa järjestää mm. maksuton ja pakollinen alkeisopetus ja kehittää koulujärjestelmää kaikkien saatavilla olevaksi.

+YK:n ihmisoikeussopimukset

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus

13 artikla

  1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden opetuksen saamiseen. Ne ovat yksimielisiä siitä, että opetuksen tarkoituksena on ihmisen persoonallisuuden ja sen arvon tajuamisen täydellinen kehittäminen ja että sen on vahvistettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista. Ne ovat niin ikään yhtä mieltä siitä, että opetuksen on tehtävä mahdolliseksi jokaiselle suorittaa hyödyllinen panos vapaassa yhteiskunnassa, edistettävä ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rodullisten, etnisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä edistettävä Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan säilyttämiseksi.
  2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen kannalta:
    • a) alkeisopetuksen on oltava pakollista ja maksutta kaikkien saatavissa;
    • b) se eri muodoissa tapahtuva opetus, tekninen ja ammatillinen mukaanluettuna, jota annetaan alkeisopetuksen jälkeen, on kaikin käytettävissä olevin keinoin tehtävä yleisesti saavutettavaksi ja mahdolliseksi kaikille erityisesti ottamalla asteittain käyttöön maksuton opetus;
    • c) korkeampi opetus on kaikin asianmukaisin tavoin tehtävä yhtä mahdolliseksi kaikille kyvykkyyden perusteella ja ennen kaikkea ottamalla asteittain käyttöön maksuton opetus;
    • d) perusopetusta on tuettava ja tehostettava mahdollisuuksien mukaan niiden henkilöiden osalta, jotka eivät ole saaneet tai jotka eivät ole päättäneet koko alkeisopetustaan;
    • e) on pyrittävä aktiivisesti kehittämään koulujärjestelmää kaikilla tasoilla, on luotava riittävä stipendijärjestelmä, ja opettajakunnan aineellisia oloja on jatkuvasti parannettava.
  3. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen.
  4. Minkään tässä artiklassa ei ole tulkittava rajoittavan yksityisten tai järjestöjen oikeutta perustaa ja johtaa opetuslaitoksia kuitenkin edellyttäen, että noudatetaan 1 kappaleessa esitettyjä periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa laitoksessa annetun opetuksen tulee vastata valtion asettamaa vähimmäistasoa.

14 artikla

Jokainen yleissopimuksen sopimusvaltio, joka ei voinut tämän yleissopimuksen osapuoleksi tullessaan taata emämaansa alueella tai muilla sen tuomiovallan alaisina olevilla alueilla pakollista ja maksutonta alkeisopetusta, sitoutuu kahden vuoden kuluessa laatimaan ja hyväksymään yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman kaikille pakollisen ja maksuttoman opetuksen periaatteen asteittaiseksi toteuttamiseksi suunnitelmassa määrätyn kohtuullisen ajanjakson kuluessa.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

18 artikla

  1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.
  2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko.
  3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.
  4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus

10 artikla

Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin naisten syrjinnän poistamiseksi voidakseen varmistaa heille koulutuksen alalla yhtäläiset oikeudet kuin miehille ja erityisesti varmistaakseen miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta

  • a) yhtäläiset edellytykset työuran ja ammatinvalinnan ohjaukseen, mahdollisuuden opintoihin ja tutkintojen suorittamiseen kaiken asteisissa oppilaitoksissa sekä maaseudulla että kaupungissa; tämä tasa-arvo on taattava varhaiskasvatuksessa, yleissivistävässä ja teknisessä koulutuksessa, yliopistokoulutuksessa ja teknillisellä korkeakouluasteella sekä kaikenlaisessa ammatillisessa koulutuksessa;
  • b) mahdollisuudet samaan opinto-ohjelmaan, samoihin tutkintoihin, samantasoisen opettajakunnan antamaan opetukseen ja samantasoisiin koulutiloihin ja -varusteisiin;
  • c) miesten ja naisten kaavamaisen roolijaon poistamiseen kaikentasoisessa ja -tyyppisessä koulutuksessa rohkaisemalla yhteisopetusta ja muita tämän päämäärän saavuttamista auttavia koulutusmuotoja ja erityisesti tarkistamalla oppikirjat ja koulutusohjelmat sekä mukauttamalla opetusmenetelmiä;
  • d) yhtäläiset mahdollisuudet saada stipendejä ja muita opintoapurahoja;
  • e) yhtäläiset mahdollisuudet osallistua jatko-opetukseen, mukaan lukien aikuisopetuksen ja käytännön lukutaito-ohjelmat, erityisesti sellaiseen opetukseen, jonka tarkoituksena on niin pian kuin mahdollista vähentää miesten ja naisten koulutuksen eroja;
  • f) vähentää naisopiskelijoiden opintojen keskeyttämistä ja järjestää ohjelmia liian aikaisin koulunsa lopettaneille tytöille ja naisille;
  • g) yhtäläiset mahdollisuudet osallistua aktiivisesti urheiluun ja liikuntakasvatukseen;
  • h) mahdollisuus erityisopetukseen ja neuvontaan perheiden terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi, mukaan luettuna perhesuunnittelua koskeva tietous ja neuvonta.

Lapsen oikeuksien sopimuksessa oikeuden opetukseen lisäksi korostetaan joukkotiedotusvälineiden tärkeää tehtävää sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä edistävän tiedon levittäjinä.

Yleissopimus lapsen oikeuksista

17 artikla

Sopimusvaltiot tunnustavat joukkotiedotusvälineiden tärkeän tehtävän ja takaavat, että lapsi saa tietoa monenlaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityisesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot:

  • a) rohkaisevat tiedotusvälineitä levittämään lapsen sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä edistävää ja 29 artiklan hengen mukaista tietoa ja aineistoa;
  • b) rohkaisevat kansainvälistä yhteistyötä erilaisista sivistyksellisistä, kansallisista tai kansainvälisistä lähteistä olevan tällaisen tiedon ja aineiston tuottamiseksi, vaihtamiseksi ja levittämiseksi;
  • c) rohkaisevat lastenkirjojen tuottamista ja levittämistä;
  • d) rohkaisevat tiedotusvälineitä kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistöryhmiin kuuluvien tai alkuperäiskansojen lasten kielellisiin tarpeisiin;
  • e) rohkaisevat kehittämään asianmukaisia ohjelmia lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta muistaen 13 ja 18 artiklojen määräykset

28 artikla

  1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada opetusta, ja toteuttaakseen tämän oikeuden asteittain ja yhtäläisesti kaikille ne erityisesti:
    • a) tekevät pakolliseksi perusasteen koulutuksen, jonka tulee olla maksutta kaikkien saatavilla;
    • b) tukevat erilaisten keskiasteen koulutusmuotojen kehittämistä, mukaan luettuina opinto- ja ammatinvalinnanohjaus, saattavat ne jokaisen lapsen ulottuville ja ryhtyvät tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, kuten maksuttoman opetuksen käyttöönottamiseen ja taloudellisen tuen antamiseen sitä tarvitseville;
    • c) saattavat kaikin tarkoituksenmukaisin keinoin korkea-asteen koulutuksen kaikkien ulottuville heidän kykyjensä perusteella;
    • d) tuovat opetukseen ja ammattikoulutukseen liittyvän tiedon ja ohjauksen kaikkien lasten saataville ja ulottuville;
    • e) ryhtyvät toimenpiteisiin koulunkäynnin säännöllisyyden edistämiseksi ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi.
  2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin taatakseen, että kurinpito kouluissa tapahtuu tavalla, joka on lapsen ihmisarvon mukaista ja sopusoinnussa tämän yleissopimuksen kanssa.
  3. Sopimusvaltiot edistävät ja kannustavat kansainvälistä yhteistyötä koulutukseen liittyvissä asioissa pyrkien erityisesti poistamaan tietämättömyyden ja lukutaidottomuuden koko maailmasta ja helpottamaan tieteellisen ja teknisen tiedon sekä nykyaikaisten opetusmenetelmien hyödyntämistä. Tässä kiinnitetään erityistä huomiota kehitysmaiden tarpeisiin.

29 artikla

  1. Sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen koulutuksen tulee pyrkiä:
    • a) lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen;
    • b) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamisen kehittämiseen:
    • c) kunnioituksen edistämiseen lapsen vanhempia, omaa sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja, lapsen asuin- ja synnyinmaan kansallisia arvoja sekä hänen omastaan poikkeavia kulttuureita kohtaan;
    • d) lapsen valmistamiseen vastuulliseen elämään vapaassa yhteiskunnassa ymmärryksen, rauhan, suvaitsevaisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja kaikkien kansakuntien, etnisten, kansallisten ja uskonnollisten ryhmien sekä alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden välisen ystävyyden hengessä;
    • e) kunnioituksen edistämiseen elinympäristöä kohtaan.
  2. Minkään tämän artiklan tai 28 artiklan osan ei pidä tulkita rajoittavan yksilöiden ja yhteisöjen oikeutta perustaa ja johtaa oppilaitoksia edellyttäen kuitenkin aina, että noudatetaan tämän artiklan 1 kappaleessa esitettyjä periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa laitoksissa annetun koulutuksen tulee vastata valtion asettamaa vähimmäistasoa.

30 artikla

Niissä maissa, joissa on etnisiä, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöryhmiä tai alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä, tällaiseen vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.

+Euroopan ihmisoikeussopimus

1. lisäpöytäkirja

2 artikla

Oikeus koulutukseen

Keneltäkään ei saa kieltää oikeutta koulutukseen. Hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.

Oikeus opetukseen – ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

+1. Kysymys opiskelijoiden, jotka ilmaisivat mielipiteensä kurdin kielen tarpeellisuudesta yliopisto-opetuksessa, väliaikaisesta erottamisesta

Tapaus Temel ja muut v. Turkki
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin 2009

Tapauksen kuvaus

Joulukuun 2001 ja tammikuun 2002 aikana 18 opiskelijaa pyysivät Turkin Afyon Kocatepen yliopistolta valinnaisen kurdin kielen opetuksen järjestämistä. Tämän seurauksena 17 heistä erotettiin yliopistosta 2 lukukaudeksi ja yksi katumuksensa ilmaissut opiskelija yhdeksi lukukaudeksi.

Oppilaat kääntyivät kansallisten tuomioistuinten puoleen ja pyysivät erottamisen täytäntöönpanon keskeyttämistä. Tähän tuomioistuimet eivät suostuneet. Valitukset hylättiin lähinnä siksi, että kansalaistottelemattomuus liitettiin laittoman Kurdistanin työväenpuolueen uuteen toimintasuunnitelmaan. Suunnitelmaan kuului myös vaatimus kurdinkielisen opetuksen järjestämisestä.

Joulukuussa 2003 korkein hallinto-oikeus kumosi alempien oikeuksien päätökset ja pyysi tapauksen uudelleen tutkimista. Oikeus kumosi aikaisemmat päätökset. Sen mukaan opiskelijoiden pyynnöt kurdinkielisen opetuksen järjestämisestä olivat asianmukaisia ja tukivat Turkin korkeakoulujen päämääriä.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT)

Oppilaat valittivat EIT:lle Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklaan (oikeus koulutukseen) nojaten. He esittivät, että yliopistosta erottaminen, joka johtui kurdinkielisen opetuksen pyynnöstä, loukkasi heidän oikeuttaan ajatuksenvapauteen ja rikkoi opiskelijoiden oikeutta koulutukseen.

EIT:n päätös

Tuomioistuin huomioi, että opiskelijat oli erotettu yliopistosta ainoastaan siksi, että he olivat anomuksessa ilmaisseet mielipiteensä kurdinkielisen opetuksen tarpeellisuudesta. Opiskelijat eivät olleet turvautuneet väkivaltaan eivätkä muihin laittomiin keinoihin. Tuomioistuimen mukaan yliopiston rangaistus mielipiteen ilmaisusta oli kohtuuton

Vaikka Turkin kansallinen oikeus lopulta kumosi opiskelijoiden erottamisen, oli se tuomioistuimen mukaan tapahtunut liian myöhään. Opiskelijat olivat jo menettäneet yhden tai kahden lukuvuoden opinnot.

Näin ollen EIT tuomitsi Turkin syyllistyneen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklaan (oikeus koulutukseen) rikkomiseen. Tuomioistuin määräsi Turkin maksamaan 1500 euroa korvausta aineettomasta vahingosta kullekin opiskelijalle.

Katso koko tapaus englanniksi.

+2. Kysymys ristiinnaulitun Kristuksen kuvan poistamisesta luokkahuoneista tapauksessa, jossa äiti halusi kasvattaa lapsensa omien aatteidensa mukaisesti

Tapaus Lautsi v. Italia
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin 2009

Tapauksen kuvaus

Suomalaissyntyinen Soile Lautsi on Italian kansalainen ja hän asuu Abano Termessä, Italiassa. Lukuvuonna 2001–2002 hänen kaksi lastaan, 11-vuotias Dataico ja 13-vuotias Sami Albertin, kävivät koulua valtion oppilaitoksessa. Koulun joka luokkahuoneessa oli kuva ristiinnaulitusta Kristuksesta. Lautsin mielestä kuvat olivat vastoin sitä maallisuuden periaatetta, johon Lautsi halusi lapsensa kasvattaa. Näin ollen hän pyysi oppilaitosta ottamaan kuvat seiniltä pois. Tähän koulu ei suostunut.

Vuonna 2002 Lautsi valitti koulun päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hänen mielestään koulun päätös loukkasi perustuslain mukaista maallisuuden periaatetta. Italian hallituksen mukaan ristiinnaulitun kuva luokkahuoneissa oli täysin luonnollinen asia. Sitä ei voitu pitää ainoastaan uskonnollisena symbolina vaan myös Italian valtion vertauskuvana. Kuva edusti Italian historiaa ja oli osa maan kulttuuria. Siksi Lautsin valitus hylättiin. Hän valitti päätöksestä ylimpään hallintotuomioistuimeen, joka sekin hylkäsi Lautsin valituksen.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT)

Lautsi valitti omasta ja lastensa puolesta EIT:lle nojaten 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklaan (oikeus koulutukseen) sekä sopimuksen 9 artiklaan (ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus). Hänen mukaansa ristiinnaulitun kuvat luokkahuoneissa olivat vastoin hänen oikeuttaan varmistaa lapsilleen Lautsin omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus. Ristin kuva rikkoi myös hänen uskonnonvapauttaan.

EIT:n päätös

EIT totesi, että ristin läsnäoloa luokkahuoneissa oli mahdotonta olla huomaamatta. Sitä voitiin hyvin pitää vahvana symbolina, jolla oli vaikutus koko koulun ilmapiiriin. Se saattoi häiritä vähemmistöön kuuluvia lapsia, jotka eivät olleet katolilaisia.

Tuomioistuimen mukaan valtion tuli taata uskonnollinen neutraalius pakollisen julkisen opetuksen ympäristössä, jossa lapsia kannustettiin kriittiseen ajatteluun. Tätä neutraaliutta ei risti osoittanut. Demokraattisen yhteiskunnan perusta oli opetuksen monimuotoisuus, jonka myös Italian perustuslakituomioistuin tunnusti.

Näin ollen EIT yksimielisesti tuomitsi Italian Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan (oikeus koulutukseen) rikkomisesta yhdessä 9 artiklan (ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus) kanssa. Italian tuli maksaa Lautsille 5000 euroa korvauksia aineettomasta vahingosta.

Katso koko tapaus englanniksi.