Mitä oikeus kehitykseen merkitsee?

Jo YK:n peruskirjassa vuodelta 1945 ihmisoikeudet sekä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys yhdistettiin toisiinsa. Vuoden 1969 Teheranin ihmisoikeuskonferenssissa ihmisoikeudet liitettiin globaaleihin tapahtumiin ja globaaliin ympäristöön. Taloudellisesti kehittyneiden ja kehittyvien valtioiden välistä kasvavaa eroa pidettiin esteenä ihmisoikeuksien toteutumiselle.

Vuonna 1986 annettiin YK:n julistus oikeudesta kehitykseen. Julistuksen esipuheessa todetaan, että ”kehitys on kokonaisvaltainen taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen prosessi, jonka tavoitteena on koko ihmiskunnan ja kaikkien yksilöiden hyvinvoinnin jatkuva koheneminen heidän aktiivisen, vapaan ja mielekkään kehitykseen osallistumisensa sekä siitä koituvien hyötyjen oikeudenmukaisen jakautumisen pohjalta.” YK:n julistus oikeudesta kehitykseen ei kuitenkaan ole sitova asiakirja.

Valtioille oikeus kehitykseen tuo velvollisuuksia, muttei oikeuksia. Valtion velvollisuutena on luoda olosuhteet, joissa yksittäiset ihmiset ja kansat pääsevät osallisiksi oikeudesta kehitykseen. Oikeus kehitykseen painottaa juuri osallistumisen tärkeyttä. Oikeus kehitykseen voi auttaa valtioita taistelemaan kansalaistensa sosiaalista, taloudellista ja poliittista pois sulkemista sekä vieraantumista vastaan.

Ihmisen kehittymisen ja hyvinvoinnin ei pitäisi riippua vain hänen omista pyrkimyksistään, vaan valtion ja kansainvälisen yhteisön tulisi pyrkiä edistämään kehitystä. Tässä on nähtävissä sama solidaarisuuden periaate kuin oikeudessa sosiaaliturvaan. Kaikkien elämän edellytykset pitää pyrkiä turvaamaan.

Toteutuuko oikeus kehitykseen?

”KEHITYKSEN PÄÄMÄÄRÄ ON TILA, JOSSA KAIKKIEN IHMISTEN KAIKKI OIKEUDET VOIVAT TOTEUTUA.”

– Mary Robinson, YK:n entinen ihmisoikeusvaltuutettu.

Vaikka 1990-luvulla taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien hyväksyminen on kasvanut voimakkaasti, oikeutta kehitykseen ei voi vielä pitää todellisena oikeutena. Oikeus kehitykseen on hyväksytty vasta keskustelujen tasolla, ja todelliset teot ovat edessäpäin. Esimerkiksi Wienin ihmisoikeuskonferenssissa vuonna 1993 valtiot olivat kykenemättömiä tai haluttomia määrittelemään, mitä oikeus kehitykseen tarkoittaa, koska se olisi merkinnyt myös nykyistä selkeämpiä velvollisuuksia. Ihmisoikeussopimuksiin ei sisälly artiklaa, joka takaisi oikeuden kehitykseen.

Keskustelu siitä mitä kehitys itse asiassa tarkoittaa, jatkuu edelleen. Epäselvää on myös se, kenen vastuulla on kehityksen toteutuminen, eli onko kansainvälisellä yhteisöllä velvollisuus turvata niiden maiden kehitys, jotka eivät siitä itse pysty huolehtimaan.

Oikeus kehitykseen ihmisoikeusagendalla

Ihmisoikeussopimuksiin ei sisälly artiklaa, joka takaisi oikeuden kehitykseen. Kansainvälinen yhteisö onkin hyväksynyt oikeuden kehitykseen vasta moraalisena velvoitteena, ei oikeudellisesti sitovana toimintakehyksenä.

Erityisesti kehitysmaat ovat vaatineet.,että oikeus kehitykseen tunnustettaisiin valtioita oikeudellisesti velvoittavana ihmisoikeutena. Afrikan kansojen oikeuksien peruskirjassa oikeus kehitykseen tunnustettiin jo 1981.

YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 1986 Oikeus kehitykseen -julistuksen. Kylmän sodan päätyttyä vuonna 1993 Wienin konferenssissa entistä useampi YK:n jäsenmaa vahvisti sitoumuksensa julistuksen sisältöön.

Oikeus kehitykseen -julistus