Mitä mielipiteen- ja sananvapaus tarkoittaa?

Sananvapaus on oikeus ilmaista julkisesti mielipiteitään. Mielipiteen- ja sananvapauden voidaan ajatella olevan monen muun keskeisen oikeuden turvaamisen edellytys.

”Oikeus hankkia ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta” toteutuu vain, jos tiedotusvälineet ovat vapaita ja riippumattomia. Suomessa ennakollisen viranomaistarkastuksen eli sensuurin kielto mielletäänkin sananvapauden ydinsisällöksi. Julkaisutoiminnalle ei saa olla ennakollista estettä. Lehti on kuitenkin rikosoikeudellisessa vastuussa sisällöstään. Tämä on sananvapauden kannalta hyväksyttävää.

Sananvapaus ei oikeuta syrjintään, toisen ihmisen kunnian loukkaamiseen tai väkivaltaan yllyttämiseen. Esimerkiksi internetin keskustelusivujen sensuuri rasististen viestien estämiseksi ei ole mielipiteen- ja sananvapauden vastaista.

Sananvapauden rajoja joudutaan usein pohtimaan suhteessa yksityiselämän suojaan. Sananvapauden suojan varmistamiseksi esimerkiksi poliitikkoja voidaan arvostella ankarammin sanankääntein kuin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole uranvalintansa myötä asettuneet samalla tavoin julkisen huomion ja arvioinnin kohteeksi.

Ennakollisen viranomaistarkastuksen eli sensuurin kielto on Suomessa vanhastaan mielletty sananvapauden ydinsisällöksi. Esimerkiksi lehden sisältöön perustuva rikosoikeudellinen vastuu on sananvapauden kannalta periaatteessa hyväksyttävä, kunhan se ei merkitse ennakollista estettä julkaisutoiminnalle.

Mielipiteen- ja sananvapauden suojelu ja toteuttaminen ovat demokraattisen yhteiskunnan olennaisia osatekijöitä, samoin kuin kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (artikla 20).

Mielipiteen- ja sananvapaus ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset

Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimus korostaa, että mielipiteen- ja sananvapauden käyttö merkitsee erityistä vastuuta. Erillisessä artiklassa rajoitetaankin sotapropagandaa ja syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan yllyttämistä.

Lapsen oikeuksien sopimus takaa lapsille oikeuden ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa käsitellään hieman tarkemmin niitä asioita, jotka voivat aiheuttaa sananvapauden rajoittamista. Sellaisia ovat esimerkiksi yleinen turvallisuus, rikollisuuden estäminen tai luottamuksellisten tietojen säilyminen.

YK:n ihmisoikeussopimukset

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

19. artikla

  1. Jokaisella on oikeus mielipiteen vapauteen ilman ulkopuolista puuttumista.
  2. Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla.
  3. Edellisessä kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttö merkitsee erityisiä velvollisuuksia ja erityistä vastuuta. Se voidaan sen tähden saattaa tiettyjen rajoitusten alaiseksi, mutta näiden tulee olla laissa säädettyjä ja sellaisia, jotka ovat välttämättömiä 1) toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi, 2) valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen (”ordre public”), terveydenhoidon tai moraalin suojelemiseksi.

20. artikla

  1. Kaikki propaganda sodan puolesta on kiellettävä lailla.
  2. Kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kiellettävä lailla.

Yleissopimus lapsen oikeuksista

12. artikla

  1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
  2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.

13. artikla

  1. Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa.
  2. Tämän oikeuden käytölle voidaan asettaa tiettyjä rajoituksia, mutta vain sellaisia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä:
    • a) muiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi; tai
    • b) kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen (ordre public), tai väestön terveyden tai moraalin suojelemiseksi.

Euroopan ihmisoikeussopimus

10. artikla

Sananvapaus

  1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.
  2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Mielipiteen- ja sananvapaus – ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

+1. Kysymys espanjalaisen lehden oikeudesta julkaista arkaluontoinen uutinen Marokon kuninkaallisesta perheestä

Tapaus Gutiérrez Suárez v. Espanja
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin 2010

Tapauksen kuvaus

Vuonna 1995 espanjalainen sanomalehti Diario 16 julkaisi artikkelin, jonka otsikossa todettiin, että Marokon kuninkaan perheyhtiö oli sekoittunut huumekauppaan. Artikkelissa kerrottiin, kuinka 4 638 kg hasiserä oli löytynyt Algesirasista kuorma-autosta, joka kuului Marokon kuninkaan Hassan II perheyritykselle.

Kuningas Hassan II nosti välittömästi kunnianloukkauskanteen kustannusyhtiötä vastaan alioikeudessa. Artikkelin kirjoittaja, kustantaja ja José Luis Gutiérrez Suárez, joka lehden ilmestyessä oli Diario 16:n julkaisun johtaja, tuomittiin sakkoihin. Lisäksi lehden tuli julkaista oikeudenpäätös sanomalehdessään.

Tuomitut valittivat ylioikeuteen, korkeimpaan oikeuteen ja perustuslakituomioistuimeen. Heidän valituksensa hylättiin kaikissa tuomioistuimissa.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

José Luis Gutiérrez Suárez valitti tuomioista EIT:lle. Hän nojasi muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan (sananvapaus) sekä 14 artiklaan (syrjinnän kielto). Gutiérrez Suárez valitti siitä, että hänet oli tuomittu, vaikkei hän itse ollut artikkelin kirjoittaja eikä lehden omistaja.

EIT:n päätös

EIT totesi, että Espanjan kansalla oli oikeus kuulla Marokon kuningashuoneen mahdollisesta liittymisestä huumekauppaan. Artikkeli oli kirjoitettu olemassa olevien lähteiden pohjalta eivätkä Espanjan tuomioistuimet sen sisältöä kieltäneetkään. Ne olivat ainoastaan todenneet artikkelin otsikon halventavan Marokon kuningasta.

EIT:n mukaan otsikkoa piti katsoa kokonaisuutena artikkelin kanssa. Otsikko oli suunniteltu kiinnittämään lukijan huomio itse artikkeliin. Koska teksti perustui lähdeaineistoon, EIT oli sitä mieltä, että Espanja oli loukannut valittajan sananvapautta. Muihin Gutiérrez Suárezin valituksiin EIT ei puuttunut, sillä niistä hän ei ollut valittanut Espanjan tuomioistuimelle.

Katso koko päätös englanniksi.

+2. Kysymys eläinsuojeluyhdistyksen oikeudesta näyttää lihateollisuuden vastaista mainosta televisiossa

Tapaus Verein gegen Tierfabriken Schweiz v. Sveitsi
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin 2009

Tapauksen kuvaus

Verein gegen Tierfabriken Schweiz (VgT) on sveitsiläinen eläinsuojeluyhdistys, joka kampanjoi pääasiassa eläinkokeita ja eläinten häkkikasvatusta vastaan. Vastauksena lihateollisuuden mainoksiin vuonna 1994 VgT teki televisiomainoksen, jossa muun muassa näytettiin meluisassa hallissa olevia sikoja pienissä häkeissä. Yhdistys ei kuitenkaan saanut televisioyhtiöltä lupaa mainoksen näyttämiseen. VgT valitti asiasta liittotuomioistuimeen, mutta sen valitus ei mennyt läpi.

Vuonna 2001 VgT valitti päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Tuolloin EIT teki päätöksen, jonka mukaan Sveitsi oli loukannut yhdistyksen sananvapautta ja se joutui maksamaan valittajalle noin 12 000 euron edestä korvauksia.

Joulukuussa 2001 VgT pyysi EIT:n päätöksen nojalla liittotuomioistuinta purkamaan aikaisemman päätöksensä. Liittotuomioistuin ei sitä kuitenkaan purkanut vaan hylkäsi hakemuksen. Sen mukaan, VgT:n olisi muun muassa pitänyt ilmoittaa selvemmin, että mainos oli vielä ajankohtainen.

Ministerikomitealle, joka valvoo EIT:n päätösten toteutumista jäsenvaltioissa, ei ollut ilmoitettu liittotuomioistuimen päätöksestä hylätä VgT:n vuoden 2001 joulukuinen hakemus. Sitä vastoin Sveitsin hallitus oli ilmoittanut komitealle toimenpiteistä, joilla se aikoi EIT:n päätöstä noudattaa. Ministerikomitea lopetti kyseisen tuomion toimeenpanon valvonnan heinäkuussa 2003.

Valitus EIT:lle

VgT valitti päätöksestä uudestaan EIT:lle. Eläinsuojeluyhdistyksen mukaan kieltäytyminen mainoksen näyttämisestä rikkoi toistamiseen yhdistyksen sananvapautta (15 artikla).

EIT:n päätös

Sveitsin hallitus oli sitä mieltä, ettei valitus ollut pätevä, sillä VgT ei ollut käyttänyt kaikkia mahdollisia kotimaisia oikeussuojakeinoja. EIT yksimielisesti kumosi tämän väitteen vedoten siihen, että yhdistys oli yrittänyt avata juttunsa, mutta liittotuomioistuin oli vetänyt hakemuksen pois käsittelystä.

EIT:n mukaan tapaukseen ei ollut ilmestynyt mitään uutta asianhaaraa, jonka perusteella mainoksen näyttäminen tulisi nyt kieltää. Sveitsin viranomaisten olisi tullut näyttää mainos kyseenalaistamatta muun muassa sen ajankohtaisuutta. EIT totesi, että 10 artiklaa oli rikottu uudelleen ja Sveitsin tuli maksaa valittajalle 4 000 euroa korvausta kuluista.

Lue koko päätös englanniksi.

+3. Kysymys työntekijöiden erottamisesta tapauksessa, jossa he olivat halventaneet johtajaansa julkisesti

Tapaus Aguilera Jiménez ja muut v. Espanja
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2009

Tapauksen kuvaus

Viisi Espanjan kansalaista, jotka asuvat Barcelonassa, olivat töissä eräässä kuljetusliikkeessä. He olivat nostaneet useita kanteita työnantajaansa vastaan. Vuonna 2001 he perustivat ammattiyhdistyksen puolustaakseen omia ja työtovereidensa etuja.

Huhtikuussa 2002 yhdistys julkaisi tiedotelehden, jonka kannessa oli pilapiirros yrityksen henkilöstöjohtajasta. Piirroksessa johtaja istui työpöytänsä takana ja yksi työntekijä oli kuvattu nelinkontin pöydän alle. Kaksi muuta työntekijää seisoivat vieressä ja odottivat vuoroaan miellyttääkseen johtajaansa. Puhekuplat selittivät kuvan viestiä. Lisäksi lehtisessä oli kaksi artikkelia, jotka kritisoivat niitä työntekijöitä, jotka olivat todistaneet yrityksen puolesta sitä vastaan nostetuissa oikeusjutuissa. Lehtistä jaettiin työntekijöille ja yksi kappale kiinnitettiin yhdistyksen ilmoitustaululle.

Kesäkuussa 2002 nämä viisi ammattiyhdistyksen perustanutta työntekijää erotettiin vakavan rikkomuksen vuoksi. Erotetut työntekijät haastoivat jälleen yrityksen oikeuteen, mutta kanne hylättiin. Piirros ja artikkelit luokiteltiin loukkaaviksi ja oikeus katsoi niiden ylittäneen sananvapauden rajat. Työntekijät valittivat päätöksestä korkeampaan oikeuteen tuloksetta.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT)

Irtisanotut työntekijät valittivat päätöksestä EIT:lle. He katsoivat, että heidän sananvapauttaan oli loukattu, kun heidät oli erotettu tiedotelehden kuvan ja artikkelien vuoksi. Lisäksi he olivat sitä mieltä, että erotuksen todellinen syy oli se, että he olivat ylipäätään perustaneet ammattiyhdistyksen. He nojasivat sopimuksen 10 (sananvapaus) ja 11 artiklaan (kokoontumis- ja yhdistymisvapaus).

EIT:n päätös

Tuomioistuin totesi, että ajatusten vapaa ilmaiseminen on olennainen osa kaikille ammattiyhdistyksille. Ilman sananvapautta niiltä puuttuu sisältö ja tarkoitus. EIT kuitenkin lisäsi, ettei sananvapaus ollut täysin rajoittamaton vapaus. Se toi mukanaan velvoitteita ja vastuuta, joiden toteutumista kunkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioineen valtion tuli valvoa.

Espanja oli jo kansallisessa oikeudessa todennut pilapiirroksen ja artikkelit loukkaaviksi ja kohtuuttomiksi. Ne olivat myös Espanjan mukaan ylittäneet kritiikille sallitut rajat. Päätös perustui tuomioistuinten harkintaan, eikä sitä voitu pitää mielivaltaisena. Näin ollen tuomioistuin totesi, ettei Espanja ollut rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa (sananvapaus). Tuomioistuin ei lähtenyt tutkimaan väitetyn 11 artiklan (kokoontumis- ja yhdistymisvapaus) rikkomusta todistusaineiston puuttumisen vuoksi.

Katso koko tapaus englanniksi.