Mitä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus merkitsee?

Kokoontumisvapaus tarkoittaa oikeutta järjestää sisällä tai ulkona kokouksia ja mielenosoituksia viranomaisten estämättä. Tämä oikeus koskee vain rauhanomaisia ja ilman aseita tapahtuvia kokoontumisia. Monissa maissa – myös Suomessa – ulkona järjestettävästä yleisestä kokouksesta on tehtävä ennakkoilmoitus poliisiviranomaiselle. Ilmoituksen lisäksi tarvitaan lupa esimerkiksi äänenvahvistinlaitteiden käyttöön tai mielenosoitukseen yleiseen liikenteeseen tarkoitetulla kadulla. Poliisilla on velvollisuus taata mielenosoittajien turvallisuus esimerkiksi vastamielenosoittajien varalta.

Yhdistymisvapaus merkitsee vapautta muodostaa yhdistyksiä ja yrityksiä. Siihen kuuluu oikeus järjestäytyä ammattiyhdistykseksi, joka voi solmia työehtosopimuksia. Siihen kuuluu myös vapaus liittyä tai olla liittymättä järjestöihin. Rikollisjärjestössä toimiminen on kuitenkin laissa kriminalisoitu. Rekisteröity yhdistys voidaan tunnustaa henkilöksi lain edessä.

Sananvapaus eli ilmaisuvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ovat klassisten vapausoikeuksien ydinaluetta. Niitä kutsutaan myös poliittisiksi oikeuksiksi, koska ne ovat perustana ihmisten yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle ja järjestäytymiselle.

Kokoontumis- ja yhdistymisvapausihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset

Oikeus kokoontua ja yhdistyä on todettu kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksessa. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus käsittelee tarkemmin oikeutta ammattiyhdistyksiin. Lapsen oikeuksien sopimus turvaa myös lapsille oikeuden kokoontua tai muodostaa yhdistyksiä.

Euroopan ihmisoikeussopimus

Myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen kuuluu kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, joka on muotoiltu lähes samoin kp-sopimuksessa.

YK:n ihmisoikeussopimukset

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

21. artikla

On tunnustettava oikeus kokoontua rauhanomaisesti. Tämän oikeuden käyttämiselle ei ole asetettava muita kuin sellaisia rajoituksia, jotka perustuvat lakiin ja jotka ovat välttämättömiä

demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden tahi yleisen järjestyksen (”ordre public”) takia taikka terveydenhoidon tai moraalin tai muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

22. artikla

  1. Jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen muiden kanssa, mikä käsittää myös oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa suojelemiseksi.
  2. Tämän oikeuden käyttämiselle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin ne, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden tahi yleisen järjestyksen (”ordre public”) takia taikka terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista asevoimiin ja poliisiin kuuluviin nähden heidän käyttäessään tätä oikeutta.
  3. Mikään tässä artiklassa ei oikeuta Kansainvälisen työjärjestön vuonna 1948 hyväksymän ammatillista järjestymisvapautta ja ammatillisen järjestymisoikeuden suojelua koskevan yleissopimuksen sopimuspuolia ryhtymään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka loukkaisivat, tai soveltamaan lakia tavalla, joka saattaisi loukata yleissopimuksessa myönnettyä turvaa.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus

8. artikla

  1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan:
    • a) jokaiselle oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä ammattiyhdistykseen valintansa mukaan ainoastaan kyseisen yhdistyksen sääntöjen sitomana taloudellisten ja sosiaalisten etujensa edistämiseksi ja suojelemiseksi. Tämän oikeuden käyttämiselle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin ne, jotka on määrätty lailla ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen etujen kannalta tahi muiden oikeuksien ja vapauden suojelemisen kannalta.
    • b) ammattiyhdistyksille oikeuden perustaa kansallisia liittoja tai keskusliittoja ja näille oikeuden muodostaa kansainvälisiä ammattiyhdistysjärjestöjä tai liittyä sellaisiin;
    • c) ammattiyhdistyksille oikeuden toimia vapaasti olematta muiden kuin niiden rajoitusten alaisia, jotka on määrätty lailla tai jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa tai yleisen järjestyksen etujen kannalta tahi muiden oikeuksien ja vapauden suojelemisen kannalta;
    • d) lakko-oikeuden edellyttäen, että sitä käytetään asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.
  2. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista asevoimiin, poliisiin tai valtion hallintoon kuuluville näiden oikeuksien käytön osalta.
  3. Mikään tässä artiklassa ei oikeuta Kansainvälisen työjärjestön vuonna 1948 hyväksymän yhdistymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan yleissopimuksen sopimuspuolia ryhtymään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka loukkaisivat, tai soveltamaan lakia tavalla, joka saattaisi loukata yleissopimuksessa myönnettyä turvaa.

Yleissopimus lapsen oikeuksista

15. artikla

  1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen.
  2. Näiden oikeuksien käyttämiselle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin sellaisia, jotka ovat säädettyjen lakien mukaisia ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansalliselle ja yleiselle turvallisuudelle, yleiselle järjestykselle (ordre public), väestön terveyden tai moraalin suojelemiselle tai muiden ihmisten vapauksien tai oikeuksien suojelemiselle.

Euroopan ihmisoikeussopimus

11. artikla

Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus

  1. Jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen, mikä käsittää myös oikeuden perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa turvaamiseksi.
  2. Näiden oikeuksien käyttämiselle ei saa asettaa muita kuin sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista asevoimiin, poliisiin tai valtionhallintoon kuuluviin nähden heidän käyttäessään näitä oikeuksia.

Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus – ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

+1. Kysymys työntekijöiden velvoitteesta liittyä ammattiyhdistykseen työpaikan menettämisen uhalla

Tapaus Sørensen & Rasmussen v. Tanska Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2006

Tapauksen kuvaus

Morten Sørensen on vuonna 1975 syntynyt tanskalainen mies. Kesällä 1996 ennen yliopisto-opintojensa aloitusta hän sai kesätyöpaikan FDB Distributionen (FDB) -nimisestä yrityksestä. Ehtona

työpaikalle oli, että miehen tuli liittyä SID-nimiseen ammattiliittoon. Työskennellessään jo yrityksessä, Sørensen ilmoitti työnantajallensa, ettei halunnut maksaa kyseisen liiton liittymismaksua, sillä hänelle oli kerrottu, ettei hän tulisi saamaan liiton täyttä jäsenyyttä. Seuraavana päivänä Sørensen erotettiin yrityksen palveluksesta. Sørensen valitti erotuksestaan. Alioikeus hylkäsi kanteen ja korkein oikeus pysyi tässä tuomiossa. Ove Rasmussen puolestaan on vuonna 1959 syntynyt tanskalainen puutarhuri. Hän oli ammattiliitto SID:n jäsen 1980-luvun puolivälissä, mutta erosi liitosta, koska ei kannattanut sen poliittisia yhteyksiä. Oltuaan jonkin aikaa työttömänä, Rasmussenille tarjottiin työtä taimitarhasta. Ehtona työpaikkaan oli SID:iin liittyminen.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT)

Sørensen ja Rasmussen valittivat EIT:lle loka- ja syyskuussa 1999. He väittivät, että Tanska oli rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklaa (kokoontumis- ja yhdistymisvapaus), sillä maa salli yritysten palkkaavan vain tiettyyn ammattiliittoon kuuluvia ihmisiä.

EIT:n päätös

Tuomioistuimen mukaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauden artiklaan tuli sisältää myös se oikeus, että kukaan ei saa olla pakotettu liittymään mihinkään yhdistykseen. Kuitenkin Euroopan valtioilla oli harkintamarginaalia päättäessään siitä, kuinka ammattiyhdistysvapaus tuli kussakin maassa taata. Vain muutama Euroopan maa salli lainsäädännössään järjestelmän, jossa oli mahdollista palkata ihmisiä sen mukaan, että he kuuluivat tiettyyn ammattiliittoon.

Tuomioistuimen tuli punnita tapaukset sen mukaan, ovatko ne ristiriidassa 11 artiklan (kokoontumis- ja yhdistymisvapaus) kanssa. EIT totesi myös, että oli aiheellista miettiä, oliko järjestelmä, joka vaati ammattiliittoon liittymistä ylipäätään merkityksellinen ammattiyhdistysvapauden kannalta.

EIT katsoi, että valittajat olivat olleet kiperässä tilanteessa saadessaan työpaikan. Heitä ei olisi palkattu, elleivät he olisi liittyneet ammattiyhdistykseen. EIT totesi, että työtä hakeva henkilö voi olla erityisen haavoittuvassa tilanteessa ja näin ollen innokas täyttämään kaikki työnantajan vaatimat ehdot.

Tanskan mukaan sekä Sørensen että Rasmussen olisivat voineet etsiä toisen työpaikan, jossa ammattiyhdistykseen liittymistä ei olisi vaadittu. Rasmussenin tapauksessa oli kuitenkin selvää, että mikäli hän eroaisi SID:stä, hänet irtisanottaisiin ilman korvauksia ja mahdollisuutta päästä takaisin työhön, sillä irtisanominen olisi Tanskan lain mukaista.

Tuomioistuin totesi Tanskan rikkoneen molempien valittajien kohdalla heidän oikeuttaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. EIT määräsi Tanskan maksettavaksi Sørensenille 2000 euroa korvauksia aineettomasta vahingosta ja 33 689 euroa oikeudenkäyntikuluista. Rasmussenille Tanskan tuli maksaa 37 678 euroa kuluista.

Katso koko tapaus englanniksi.

+2. Kysymys oikeudesta perustaa yhdistys, jonka nimi viittaa arkaluontoisiin ja väkivaltaisiin historian tapahtumiin

Tapaus Kansalaisten Radko -järjestö & Paunkovski v. Entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 2009

Tapauksen kuvaus

Kansalaisten Radko on Mihajlov-Radkon (Makedonian vapautusliikkeen johtaja vuosina 1925–1990) mukaan nimetty yhdistys, joka rekisteröitiin toukokuussa 2000. Yhdistyksen säännöissä sanotaan, että Radko on itsenäinen, poliittisesti sitoutumaton järjestö, jonka päämääränä on tehdä Makedonian vapautusliikkeen päämäärät ja ideat tutuiksi kansalaisille. Lisäksi se pyrkii edistämään Makedonian kulttuuria sekä maan perinteisiä, eettisiä ja humaaneja arvoja. Lentolehtisessään yhdistys väitti Makedonian slaavilaisten olevan alun perin bulgarialaisia.

Vuonna 2000 tiedotusvälineissä oli huomattava kampanja yhdistystä vastaan. Sanomalehdet syyttivät sitä terrorismin ja fasismin vaalimisesta. Se myös yhdistettiin nimensä perusteella Ivan Mihajlov-Radkoon, joka lehdistön mukaan oli ollut Hitlerin puolestapuhuja. Erityisesti maan silloinen presidentti Boris Trajkovski ilmaisi lehdistölle, ”ettei maassa ollut paikkaa ihmiselle, joka väittää makedonialaisten olevan etnisesti bulgarialaisia”.

Lokakuussa 2000 yhdistys haastettiin oikeuteen. Perustuslakituomioistuin kumosi Kansalaisten Radkon ohjelman ja säännöt perustuslainvastaisina. Tuomioistuimen mukaan ne oli suunnattu muun muassa valtion järjestyksen väkivaltaiseen tuhoon. Yhdistyksen säännöt ja ohjelma mitätöitiin.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT)

Kansalaisten Radko yhdistys sekä sen johtaja Boris Paunkovski valittivat Perustuslakituomioistuimen päätöksestä vuonna 2001 EIT:een. Heidän mukaansa yhdistyksen toimet ja säännöt eivät rohkaisseet väkivaltaan eikä yhdistys pyrkinyt perustuslainvastaisuuteen tai epädemokraattisiin toimiin. He nojasivat muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 (kokoontumis- ja yhdistymisvapaus) sekä 10 artiklaan (sananvapaus).

EIT:n päätös

Tuomioistuin totesi, että mikään Kansalaisten Radkon säännöissä ei osoittanut yhdistyksen pyrkivän terrorismiin tai epädemokraattisiin keinoihin. Lisäksi perustuslakituomioistuin ei ollut selittänyt, miksi se yhdisti Makedonian etnisyyden kieltämisen väkivaltaan ja eritoten valtion järjestyksen väkivaltaiseen tuhoon. Makedonian hallituksella ei myöskään ollut mitään todisteita siitä, että yhdistys olisi käyttänyt tai yrittänyt käyttää väkivaltaa toimissaan.

Toisaalta EIT myönsi, että yhdistyksen perustaminen oli aiheuttanut jännitettä Makedonian sisällä, yhdistyksen perustajan ideologiat olivat maassa arkaluontoinen keskustelunaihe. Yhdistyksen nimi herätti valtaväestössä vihamielisiä tunteita.

EIT oli kuitenkin sitä mieltä, että pelkän nimensä perusteella yhdistystä ei voitu pitää yleisen järjestyksen uhkana. Näin ollen tuomioistuin katsoi Makedonian toimineen väärin mitätöidessään Kansalaisten Radkon säännöt ja tuomitsi maan 11 artiklaan (kokoontumis- ja yhdistymisvapaus) nojaten. Makedonian tuli maksaa yhdistykselle ja Paunkovskille yhteisesti 5000 euroa korvauksia aineettomasta vahingosta ja 4000 euroa oikeudenkäyntikuluista.

Katso koko tapaus englanniksi.