Perusoikeusjärjestelmä

Suomalainen perusoikeusjärjestelmä on kokonaisuus, johon sisältyvät sekä vapausoikeudet että taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet. Ne on koottu perustuslakiin.

Perustuslaki on kaiken kansallisen lainsäädännön ja julkisen vallan käytön perusta. Perustuslaissa säädetään yksilön ja julkisen vallan välisistä suhteista, julkisen vallan käytön periaatteista sekä valtion järjestysmuodosta ja ylimpien valtioelinten suhteista.

Suomen valtiojärjestyksen perusteet eli valtiosääntö määritellään perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden, takaa yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.

Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Sen mukaan Suomi myös osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi.

Perusoikeusuudistus 1995

Perusoikeuksia koskeva toinen luku uudistettiin vuonna 1995. Perusoikeusuudistuksen tavoitteena oli saattaa Suomen lainsäädäntö sopusointuun Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen sopimusjärjestelmän kanssa. Ennen uudistusta kansallinen lainsäädäntömme oli paikoin jäljessä kansainvälisestä sopimuskehityksestä, niin turvattavien oikeuksien alan ja useissa kohdin myös yksittäisten oikeuksien sisällön osalta.

Uudistettu perustuslaki astui voimaan 1.3.2000. Uudistus vastasi hyvin kansainvälisesti sovittuja velvoitteita ja menee osin pidemmällekin. Perusoikeusluettelossamme voi siis olla sellaisiakin oikeuksia, joiden olemassaolosta ei ole päästy kansainväliseen yksimielisyyteen.

Uudistetun perustuslain pohjana oli neljä vanhaa perustuslakia: hallitusmuoto ja valtiopäiväjärjestys sekä kaksi ministerivastuuta koskevaa perustuslakia. Ne säädettiin jo itsenäisyyden alkuvuosina. Eduskunta on muuttanut perustuslakeja vuosien varrella, mutta valtiosäännön pääpiirteet ovat pysyneet samoina. Nykyistäkin perustuslakia on tarkistettu sen voimaantulon jälkeen.

Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys perustuslain ytimessä

Perustuslain toinen luku (artiklat 6-23) sisältää kaikki keskeisimmät ihmisoikeusnormit.

Perustuslain 6 §:ssä säädetään yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Pykälä sisältää myös yleisen yhdenvertaisuuslausekkeen, syrjintäkiellon, säännöksen lasten kohtelemisesta tasa-arvoisesti yksilöinä ja säännöksen lasten oikeudesta saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti sekä säännöksen sukupuolten tasa-arvon edistämisestä.

6§ Yhdenvertaisuus

  • Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
  • Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
  • Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
  • Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Perustuslaki turvaa oikeuksia kaikille, ei vain kansalaisille

Uudistuksen jälkeen perustuslaki turvaa samat oikeudet kaikille Suomessa oleville ihmisille, myös ulkomaalaisille. Poikkeuksia on tehty vain äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden sekä valtakunnan rajat ylittävän liikkumisvapauden suhteen.

Suomen kansalainen saa aina saapua Suomeen, eikä häntä saa koskaan karkottaa maasta. Sen sijaan ulkomaalaisen vastaavat oikeudet riippuvat tapauksesta. Turvapaikanhakija on oikeutettu hakemaan kansainvälistä suojelua Suomesta ja saa jäädä maahan ilmoittautuessaan rajaviranomaisille. Turvapaikkaprosessin ollessa vireillä maassa oleskelu on laillista. Päätös oleskeluluvasta tai turvapaikasta määrittää hakijan statuksen jatkossa.

Lue lisää perustuslain uudistamisesta: Hallituksen esitys eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta