Saamelaiset ovat Euroopan pohjoisin ja EU-alueen ainoa alkuperäiskansa. Alkuperäiskansana pidetään sellaista väestöryhmää, jonka esivanhemmat asuttivat aluettaan sen valloituksen tai myöhemmän uudisasutuksen aikana tai ennen nykyisten valtakunnanrajojen syntyä. Alkuperäiskansalla on ainutlaatuisia historiallisista vaiheistaan periytyviä tapoja esimerkiksi kulttuurin ja yhteiskuntaelämän alueella.
Suomessa saamelaiseksi luetaan henkilö joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään. (Tämän lisäksi saamelaiseksi voidaan todeta henkilö, joka on merkitty virallisiin asiakirjoihin nk. lappalaisen jälkeläiseksi.) Sukutaustalla, ihmisen suhteella kieleen ja kulttuuriin sekä tunteella saamelaisuudesta on myös merkitystä.
Suomessa saamelaisia on noin 7 000, Norjassa 40 000 - 45 000, Ruotsissa 15 000 - 20 000 ja Venäjällä 2 000. Suomen saamelaisista 4000 asuu saamelaisten kotiseutualueella, 2000 muualla Suomessa ja loput ulkomailla. Saamelaisten kansallispäivää juhlitaan helmikuun 6. päivä ja muita liputuspäiviä on seitsemän, yhteinen saamen lippu on ollut vuodesta 1986. Saamelaisten oma kansallislaulu on nimeltään Saamen suvun laulu.
Saamen kieli on Suomen sukulaiskieli. Äidinkielenään saamen oppineita on nyt 3 000. Suomessa on käytössä kolme saamen kieltä: pohjoissaame, inarinsaame ja kolttasaame. Saamelaisten kotiseutualueella saamen kielisellä oppilaalla on oikeus saada saamen kielistä opetusta.
Suomessa saamen kielen asemaa ja käyttöä turvataan 1992 voimaan tulleella kielilailla. Saamenkielisiä palveluja on tarjolla tällä hetkellä hyvin vähän, mutta saamelaisilla on mahdollisuus käyttää viranomaisissa asioidessaan käännös- ja tulkkipalveluja. Inarin- ja kolttasaamelaiset ovat vaikeimmassa asemassa, koska ne ovat vähemmistönä vähemmistössä. Näiden kielien säilyttämiseksi elinvoimaisina, on aloitettu työskentelemään entistä aktiivisemmin esim. Inarin alueella.
Saamelaiset elävät Pohjoiskalotin alueella ja kaikkiaan heitä asuu neljän valtion Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän rajojen sisällä. Saamenmaa eli saameksi Sápmi ulottuu Norjan ja Ruotsin keskiosista aina Kuolan niemimaalle asti.
Saamelaisten kotiseutualueeseen Suomessa kuuluvat pohjoisimmat kuntamme eli Enontekiö, Inari ja Utsjoki sekä Sodankylän pohjoisosat. Lisäksi siihen kuuluu koltta-alue Inarissa, jossa asuvat toisen maailmansodan jälkeen Suomeen muuttaneet kolttasaamelaiset. Ainoastaan Utsjoella saamelaiset ovat enemmistönä, muualla määrä on noin kolmasosa väestöstä. Suomen saamelaisalue on suuruudeltaan noin 35 000 m². Kotiseutualueesta 90% on valtion maata ja loput tilojen yksityisiä alueita.
Saamelaisten maaomistuksista on käyty kiistoja valtion kanssa. Valtio omistaa nykyään yli 90 % saamelaisten kotiseutualueesta. Saamelaisten perinteiset ammatit ovat olleet poronhoito, kalastus ja metsästys, mutta suurin osa saa nykyään tulonsa muista kuin perinteisistä elinkeinoista.
Suomen saamelaisille turvattiin vuonna 1996 kotiseutualueella kulttuuri-itsehallinto, joka koskee kieltä ja kulttuuria. Kulttuuri-itsehallintolain toteutumista valvoo ja toteuttaa saamelaiskäräjät, jonka 21 edustajaa Suomen saamelaiset valitsevat keskuudestaan. Kotiseutualueella saamelaisten on saatava myös kirkolliset palvelut eli häät, kasteet ja hautajaiset saamen kielellä.
Vuodesta 1991 saamelaisia on alkuperäiskansana kuultu eduskunnassa erityisesti heitä koskevissa asioissa. Kaikissa Pohjoismaissa saamelaisilla on oma edustuksellinen elin saamelaiskäräjät. Edelläkävijä oli Suomessa vuonna 1973 perustettu saamelaisvaltuuskunta, joka on toiminut vuodesta 1996 saamelaiskäräjien nimellä.
Muusta väestöstä poiketen saamelaisten oikeudet asuttamansa alueen maihin ja vesiin ovat selvittämättä.
Perustuu tekstiin Ihmisoikeusliitto: Ihmisoikeudet - sinun oikeuksiasi