Inkeriläiset
Inkerinsuomalaisten esi-isät muuttivat Inkerinmaalle, Suomenlahden ja Laatokan välissä sijaitsevalle alueelle, pääosin 1600-luvulla. Inkerinmaa oli tuolloin Ruotsin maakunta. Luterilaisiin muuttajiin sulautui osittain paikallisia itämerensuomalaisia ortodokseja.
Venäjä valloitti Inkerinmaan vuonna 1721. 1800-luvulla tapahtui kansallinen herääminen, joka sai inkeriläiset perustamaan suomenkielisiä sanomalehtiä ja kouluja. ¨
Stalinin aikana vuosina 1929-1937 silloisista 150 000:sta inkeriläisestä 45 000 karkotettiin eri puolille Neuvostoliittoa. Ainakin 13 000 teloitettiin. Toisen maailmansodan aikana 1942 noin 30 000 evakuoitiin muualle Neuvostoliittoon. Vuonna 1943 siirrettiin saksalaisten valtaamalta Inkerinmaalta Suomeen 62 000 suomensukuista inkeriläistä.
Suomalaisilla oli tarkoitus siirää suomea puhuvat inkeriläiset pois sodan jaloista, mutta tärkeä syy oli myös Suomen työvoimapulan helpottaminen.
Sodan päätyttyä palautettiin aselepoehtojen mukaisesti noin 56 000 inkeriläistä takaisin Neuvostoliittoon. He eivät kuitenkaan saaneet palata kotiseudulleen.
Nykyään inkerinsuomalaiset asuvat hajallaan eri maissa. Noin 20 000 asuu historiallisella Inkerinmaalla. Suomessa on noin 15 000 inkeriläistä. Muiden ulkosuomalaisten tavoin inkeriläisillä on oikeus paluumuuttaa Suomeen.
Lähteenä Inkerin kulttuuriseura ry:n sivusto www.inkeri.com
