Alkuperäiskansojen oikeudet
300 miljoonaa ihmistä kuuluu alkuperäiskansoihin
Alkuperäiskansalla tarkoitetaan väestöä, joka polveutuu maassa tai tietyllä alueella ennen nykyisen valtaväestön saapumista eläneestä kansasta ja joka on ainakin jossain määrin säilyttänyt yhteyden tuohon aikaan -esimerkiksi luonnolliseen ympäristöön perustuvien elinkeinojen tai kielen muodossa
Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä elävät saamelaiset ovat eräs Euroopan harvoista alkuperäiskansoista. Alkuperäiskansa on usein samalla vähemmistö. Esimerkiksi Suomen saamelaiset ovat vähemmistö paitsi koko maan tasolla myös kaikissa saamelaisalueen kunnissa (Enontekiö, Inari ja Sodankylän kunnan koillisosa) saamelaisenemmistöistä Utsjoen kuntaa lukuun ottamatta.
Maailman mitassa kaikki alkuperäiskansat eivät kuitenkaan halua tulla luonnehdituksi vähemmistöiksi, koska ne ovat enemmistönä omalla perinteisellä asuinalueellaan ja kiistävät nykyisten valtiollisten rajojen oikeutuksen.Kaikkialla maailmassa on ainakin 300 miljoonaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa ihmistä 70 valtiossa.
Aiemmin monet valtiot harjoittivat sulauttavaa (assimiloivaa) toimintatapaa suhteessa alkuperäiskansoihin ja myös vähemmistöihin. Myös Suomen valtion toimissa saamelaisväestön suhteen on aiemmin ollut vahva sulauttava painotus, kun paimentolaisporonhoito korvattiin paliskuntalaitoksella itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä ja kun saamelaiset erityisesti toisen maailmansodan jälkeen pyrittiin asuttamaan kyläkeskuksiin.
Nykyisin sekä kansainvälisesti että Suomessa painotetaan aiempaa enemmän ajatusta erilaisten elämäntapojen ja kulttuurien itseisarvosta. Painopiste on siirtynyt sulauttamisesta erilaisuuden suojeluun.
Alkuperäiskansojen oikeuksien turvaaminen
Alkuperäiskansojen oikeudet on turvattu ILO:n alkuperäiskansoja käsittelevällä sopimuksella numero 169. Koska useimmat valtiot eivät ole vielä hyväksyneet ILO:n sopimusta, on YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksen 27. artikla erityisen tärkeä. Sen mukaan vähemmistöihin kuuluvilta yksilöiltä ei saa kieltää oikeutta käyttää omaa kieltään, harjoittaa omaa uskontoaan tai nauttia omasta kulttuuristaan.Se hyväksyttiin kesäkuussa 1989, ja tuli voimaan syyskuussa 1991.
Sopimus vahvistaa, ettei millään valtiolla tai yhteiskunnallisella ryhmällä ole oikeutta kieltää alkuperäiskansojen identiteettiä, ja asettaa valtioille vastuun alkuperäiskansojen oikeuksien ja yhtenäisyyden takaamisesta alkuperäiskansojen osanotolla.
YK:ssa rotusyrjinnän vastainen komitea on tarkastellut alkuperäiskansojen asemaa, ja ihmisoikeuskomitea on tutkinut alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten tapauksia väitetyistä KP-sopimuksen 27 artiklan loukkauksista.Myös saamelaiset ovat puolustaneet oikeuksiaan vedoten YK:n ihmisoikeuskomiteaan artiklan 27 nojalla.
KP-sopimus artikla 27: Niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
Vuonna 1982 perustettu YK:n alkuperäiskansoja käsittelevä työryhmä on keskeisessä asemassa alkuperäiskansojen oikeuksia YK-järjestelmässä käsiteltäessä. Työryhmä arvioi valtioiden politiikkaa ja tekee ehdotuksia syrjinnän poistamista ja vähemmistöjen suojelua käsittelevälle alatoimikunnalle. Se toimii myös vuosittaisena foorumina 500- 600:lle alkuperäiskansojen edustajalle, jotka voivat kokousten yhteydessä vapaasti vaihtaa mielipiteitä hallitusten, kansalaisjärjestöjen ja YK-järjestöjen edustajien kanssa. Alatoimikunta hyväksyi vuonna 1994 YK:n julistusluonnoksen alkuperäiskansojen oikeuksista. Se kattaa mm. itsemääräämisoikeuden, alkuperäiskansojen maa-alueiden ja luonnonvarojen valvonnan ja oikeuden käyttää omaa kieltään. Ihmisoikeustoimikunnan vuonna 1995 perustama avoin työryhmä käsittelee julistusta laajemmin.
Alkuperäiskansat ovat edelleenkin ryhmä, joka kärsii laajimmasta syrjinnästä kaikissa maissa. Alkuperäiskansojen ongelmia ovat sekä huonoimmat terveysolot, asumisen taso, koulunkäyntimahdollisuudet ja työolot että heidän maansa ja luonnonvarojensa menettäminen.
Alkuperäiskansojen eloonjääminen puolestaan riippuu maan ja luonnonvarojen säilyttämisestä. Joissakin maissa alkuperäiskansat kärsivät myös muista vakavista ihmisoikeusloukkauksista, kuten mielivaltaisista surmista ja katoamisista. Yrityksenä korjata tilannetta YK:n yleiskokous julisti 10.12.1994 alkaneen kymmenvuotiskauden maailman alkuperäiskansojen vuosikymmeneksi. Vuosikymmenen tavoitteena oli vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä alkuperäiskansojen kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi. Elokuun yhdeksättä päivää vietetään vuosittain kansainvälisenä alkuperäiskansojen päivänä.
Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet, kysymyksiä ja vastauksia.
